Moi!
Olen kysellyt täältä monta kertaa apua mm. kaverin masennuksen takia ja haluaisin nyt tietää, Miltä masentuneena olo tuntuu?
Mitä haluaisitte kaveriltanne (kuuntelemista, puhumista, piristämistä, rauhaan jättämistä….?)
Pakotin kerran masentunutta kaveriani ulos tekemään kaikkea, koska hän makasi käpertyneenä sohvalla.
Näin että hän oli surullinen ja hämmentynyt mutta mielestäni ei sovi vain maata sohvalla ja ajatella niitä pahoja asioita, vaan tehdä jotain.
Hän oli siinä vähän aikaa ja kun aloin pukemaan ulkovaatteita, hänkin nousi ja teki samoin.
Kuvitellaan että tulisin teille masentuneille tekemään samoin, olisiko se hyvä vai paha?
En pakottanut ja huutanut mutta sanoin että on kivempaa ulkona kuin sohvalla ja että tule nyt jne.
Eli saako masentuneita pakottaa vähän vai teinkö ehdottoman väärin? :(
Eli neuvoja kaivataan, miltä tuntuu olla masentunut ja mitä toivotte kavereiltanne?
Voi pakottaispa joku mutki liikkeelle sillon kun oon oikein ahistunu. Eli aivan oikein teit ainaki mun mielestä!
Mulla ei oo mitään diagnoosia mutta oon monesti tosi ahistunu. Kavereilta mä kaipaisin kaikkein eniten sitä, että ne ois mun kanssa ja justiinsa vaikka pakottais lenkille tai kahville kaikkein pahimpina päivinä. Ja soittais välillä ja kysyis et miten menee. Ja ymmärtäis että vaikka oon välillä tosi epäsosiaalinen enkä jaksa jutella, kaipaan silti seuraa. Arvostan tosi paljon ihmisiä jotka jaksaa olla mun kanssa.
Selvensikö yhtään? Jaksamista sulle sun kaverin kanssa<3
Voi pakottaispa joku mutki liikkeelle sillon kun oon oikein ahistunu. Eli aivan oikein teit ainaki mun mielestä!
Mulla ei oo mitään diagnoosia mutta oon monesti tosi ahistunu. Kavereilta mä kaipaisin kaikkein eniten sitä, että ne ois mun kanssa ja justiinsa vaikka pakottais lenkille tai kahville kaikkein pahimpina päivinä. Ja soittais välillä ja kysyis et miten menee. Ja ymmärtäis että vaikka oon välillä tosi epäsosiaalinen enkä jaksa jutella, kaipaan silti seuraa. Arvostan tosi paljon ihmisiä jotka jaksaa olla mun kanssa.
Selvensikö yhtään? Jaksamista sulle sun kaverin kanssa<3
Kiitos paljon, auttoi todellakin kun nyt tiedän että mitä kannattaa tehdä ja mitä ajatellaan, ainakin osin! :)
Ja harmi että sullakin on masennusta ja ahdistusta, toivottavasti se menee ohi ja tsemppiä ja halaus sullekin!
Jos mulla ois sellanen olo, ni ois ihanaa et joku tulis ja veis jonnekki, tai kysyis että mikä on ja oikeesti kuuntelis, neuvois ja lohduttais :) Mun mielestä masentuneelle kannattaa osottaa että välittää, just viemällä se vaikka ulos tai vaan juttelemalla. Ne saattaa vaikuttaa siltä että niitä ei kiinnosta, mutta oon oppinu, et useimmiten niille tulee parempi olo ku joku välittää :) Tietenkään ei kannata pakottaa, jos se kaveri nyt oikeasti haluaa olla yksin
Riippuu ihmisestä. Joku voi olla esim, tulevaisuuden suhteen toivoton, mutta esim, minä näen sivuillani harmaat seinät, jotka eristävät tästä hetkestä ja tulevaisuus on joku harhakuvitelma sen seinien ainoan vapaan kohdan paikalla. Minulla on huono itsetunto, en käy ulkona, olen harhaluuloinen, stressaan, masentaa kaikki…
En jaksa kirjoittaa. [osa tekstistä poistettu]
Oon ite tosi usein masentunut, eli kokemusta on. Masentuneena (ainakaan mää)ei halua minnekkään, ja jos kaveri tulee siten jotaki solkottaan Nii tekis vaan mieli sanoo sille että, painu hii*een…
Mul ei oo edes kavereita, joten yksinäisyys nakertaa mua… olen ollut monesti niin masentunut että teki mieli jättää maailma ja nukkua pois. Mutta teit oikein ku pakotit, jatka vaa
Se on yksilöllistä. Kaikki ei halua että kaveri pakottaa lähtemään johonkin. Mun pahimpina aikoina olisin kaivannu ihmistä, jolle puhua. Harmi vaan en voinu puhua perheenjäsenille, ja kavereita mulla oli noin kaks (eikä kumpikaan mun luokalla), ja toiselle olin puhunut mut se sanoi ettei se oikein taida olla oikea henkilö auttamaan. Terkkarille en halunnut mennä puhumaan, kun meidän terkkarista paistaa läpi miten sitä ei yhtään kiinnosta mitkään ”huolet” tai mielenterveys. Kaikki mitä se siihen liittyen sanoo, on teennäistä. (Esim. kysyy ”No onkos sulla kavereita” tai ”Ootko tykänny olla koulussa”..) Ja koulupsykologille olis pitäny varata aika jos haluaa puhua sille. Joten siinä mä olin, yksin ongelmieni kanssa, mutta kirjoitin kirjeitä nuortennettiin ja se auttoi jonkun verran.
Ja jos joku kaveri oliskin tullu mun luo ja sanonu että ”Tuu nyt vaikka kahvilaan” tms. niin en todellakaan olis menny koska yks mun ongelmista oli se että olin niin katkera ja vihanen ihmisille, koska mua kiusattiin. Leimasin suunnilleen kaikki täällä asuvat ihmiset paskoiksi, paitsi mun harvat kaverit. Oon muutenkin sisäänpäin suuntautunut ja oon paljon mieluummin kotona kuin missään muualla (paitsi ehkä luonnossa vielä parempi, kaukana näistä ihmisistä).
Mitä mä tässä yritän sanoa niin ei kannata ainakaan ajatella että kaikki haluais mennä johonkin. Paitsi jos ne normaalisti tykkää, ehkä sitte se on eri asia. Mutta kuten sanoin, joku jolle puhua olis ollu kiva. Neuvoisin että jos kaveri on masentunut niin sano sille vaikka että ”Jos sä haluut niin sä voit puhua mulle, mä kyllä kuuntelen ja yritän auttaa jos osaan”.
Kyllä teit ihan oikein, omasta mielestäni, kun ”pakotit” kaveriasi menemään kanssasi ulos. Itselläni on masennusdiagnoosi ja olen huomannut, että ulkoilu auttaa jonkin verran. Sekin riippuu, että kuinka pajon se auttaa, aika paljolti ihmisestä.
Msentuneena, kaikista pahoina päivinä, minusta ainakin tuntuu, etten jaksa olla missään tai kenenkään kanssa ja usein nukun koko ajan. Minua itkettää helposti ja raivostun asioista paljon helpommin ja haluan vain kadota peittojen alle. Jotkut ovat masentuneena ylipirteitä, miltei kuin kätkeäkseen sen, mitä olen itsekin joutunut tekemään joidenkin kavereiden kanssa.
Haluaisin ystävältäni, että he kuuntelesivat, että mikä minua painaa ja että he voisivat piristää minua jotenkin. Pienetkin asiat auttavat – kahvihetki kotona, istuskelu yhdessä, musiikinkuuntelu… Itse en tällaisyta kohtelua usein kavereiltani saa, mutta olen iloinen, että ystävälläsi on sinut. Muista – pienetkin asiat auttavat ja piristävät ystäväsi oloa :)
Masentuneena oleminen tuntuu samalta, kuin silmillesi olisi laitettu lasit jotka pimentävät ja peittävät kaiken hyvän. Masentunut näkee elämästään vain pahat puolet, ja ei osaa tuntea mielihyvää melkeinpä mistään.
Kiitos KAIKILLE vastauksista!
Olen sanonut hänelle tosiaan monta kertaa että jos hän haluaa ja jaksaa puhua niin minä kuuntelen, ja joskus pelkään että toitotan sitä liiankin paljon mikä hävettää välillä…
En pakota häntä jos ei todellakaan halua, lupaan sen, mutta jos on pienestä kiinni kuten tuo ulosmenojuttu eli jo ”toinen jalka ulkona -tilanne” niin pikkaisen painostan kuitenkin koska hän on muuten ihan sosiaalinen ja menevä ihminen ilman masennusta ja tykkäsi siitä ulkoilustakin kun kokeiltiin :)
Mutta tosiaan on erilaisia ihmisiä ja toiselle painostus voi olla maanpäällinen taivas ja toinen potkaisisi kaverin mieluumin ikkunasta ulos joten kiitos näkökulmistanne! :)
Tsemppiä ja miljoona halausta kaikille masentuneille ja muita ongelmia poteville, never give up!