Siirry sisältöön
Iloa etsivä

Halusin vaan näin tulla kertomaan mun kokemuksesta kiusaamiseen liittyen. ( ei oo pakko lukee jos ei hakua/jaksa )

Mua oltiin kiusattu tyylii mun koko alakoulu. Haukuttu niin monella tavalla että kestäis varmaan joku puolisen tuntia kirjoittaa ne kaikki tänne. Vitosella se sitten paheni pahenemistaan. Mä aloin oikeasti kärsiä nukkumis-vaikeuksista ja mulla oli vaikeaa enää tuntea iloa mun luokassa. Itkin päivittäin samaan aikaan kun äitini on puhumassa opettajien, kuraattorin ja rehtorin kanssa et mun luokka voitasiin vaihtaa. Olin niin väsynyt kaikesta. Tuijotin paljon itseäni ja ajattelin ”mikä muassa on vikana” mua haukuttiin kun mä tykkäsin lukea ja kirjoittaa. Salaa repäisin mun käsikirjoituksia kaikesta. Äitini ja isäni olivat minulle silloin kaikki kaikessa. Mutta joissakin kohtaa mun isommat sisarukset joutuivat tulla päivittäin lohduttaa mua kun olin ihan loppu. Mulla on ollut niitä 10 vastaan 1 tilanteita aika paljon. Mut sitten kun opettajat huomasi et mulla ei oikeasti mennyt niin sitä luokan vaihtoa oikeesti alettiin miettimään. Niin sinä lopuissakin kävi.

Mulla menee nyt hyvin uuden luokan kanssa. Alussa mä pistin vain mustia vaatteita koska muhun oli käynyt kaikki trauma. Pelkäsin että jokin päivä mun pitää taas juosta kotiin itkien ja pillittää. Ja vaikka nyt kutosella mun luokka vaihdettiin mä en ole unohtanut mitään. Mä muistan ne päivät milloin mä vihasin koulua ja tein elämästäni pskaa vain niiden kiusaajien vuoksi. Mun vanhemmat yritti tehä parhaansa mun kanssa. Niin mun sisaretkin. Okei no mut..

En enää pistä mustia vaatteita ja mä saan nukuttua nyt hyvin. En tule itkien enää kotiin. Nyt koulu on hoidettu. Pääsen pian ylä-kouluun eli eroon-kaikesta-typerästä. En tule ikävöimään ala-koulua kuten muut. En ikinä.

Mut ei mulla muuta (btw kaikki on nyt toistaiseksi hyvin)

Suonjar❤️💚💛💙

Mä en ymmärrä, miks jotkut tahallaan satuttaa toista. Joo, aina annetaan selityksiä, että ne vaan purkaa pahaa oloaan. (Huom! Seuraava tekstipätkä on yleistävä ja liioiteltu. Herkät ihmiset ja kiusaajat, jotka oikeesti purkaa/purki omaa pahaa oloaan, lopettakaa lukeminen ja siirtykää seuraavaan viestiin N-Y-T, nyt!)
Valtaa ne haluaa. Ne haluaa näyttää kovilta. Ne haluaa, että niitä pelätään, jotta niitten ei tarttis pelätä. Ne on ahneita. Kun ne on huipulla, ne haluaa päästä korkeammalle ja lopulta ne putoaa. Kaikki kiusaajat, rasistit ja kolonialistit putoaa jossain vaiheessa. Syvälle maan alle. Sieltä ne sitte huutaa solvauksensa, silmät sidottuina. Ne ei nää enää. Ne ei nää, että kukaan ei enää usko niitä. Ne luulee, että niitä yhä arvostetaan. Sitten, kun ne nousee maan alta ja riisuu siteensä, on myöhäistä. Kukaan ei kuuntele. Rikottua kulhoa ei saa ehjäksi anteeksipyynnöllä. Se pitää liimata, muttei silloinkaan, ei silloinkaan siitä tule uudenveroista. Miettikää siis kahdesti, ennen kuin sanotte jotain ikävää.

12v. tyttö

Tosi rohkeeta kertoo tuollaisista kokemuksista täällä. Muista, että ne kiusaajat on aina väärässä ja vika ei oo sussa. Oot todella rohkee ja toivon todella, että uusi luokka on ihan mahtava ja parempi kuin edellinen. Tsemppii sulle ihan super paljon! <3

T: 12v. tyttö

Nasu

Minä luin tuon kokonaan ja olen pahoillani että joudut kokemaan tuollaista. Olen itse juuri kuutosella ja jouduin kokemaan miltä tuntuu olla kiusattuna eskarissa ja ensimmäisellä ja toisella luokalla. (Siihen ei melkein kukaan puuttunut kunnolla paitsi minun vanhemmat) joo ei mul muuta

Iloa etsivä

Kiitos kaikille viestien lähettäjille. Arvostan kaikkee tooosi paljon!🌸🌸

:)

Moii. Oon siis toi ketä aloitti tän keskustelun mut jouduin jostain syystä vaihtaa nimee. Kiitos kaikille viestien lähettäjille. Arvostan kaikkee tooosi paljon!🌸🌸

Vastaa aiheeseen: Minä ja luokkani

Olethan kohtelias ja kunnioitat muita keskustelijoita. Viestit tarkistetaan ennen julkaisua.


Back to top