Monet kirjoittaa tänne omasta pahasta olostaan ja kysymyksiä siitä, kuinka siitä selvitään. Se on todella hienoa, että täällä on tämmöinen luotettava paikka, missä voi kertoa omia ongelmia pelkäämättä, että niitä levitellään. Itsekin olen joskus olen hakenut täältä apua.
Näin muutamaa vuotta myöhemmin ajattelin, että kirjoitan mun oman tarinani ja siitä, että kaikki selviää. Aikanaan.
Tosiaan, mulla oli ja on edelleen masennus. Syön mielialalääkkeitä, koska luonnon keinot ei auttanut. Eli lääkkeet oli viimeinen asia, jota mä kokeilin mun oman pahan olon lievittämiseen (positiivessa mielessä). Masennuin, koska mua on kiusattu 1.lk:sta asti ja kiusataan edelleen. Olen nyt yhdeksättä luokkaa päättävä nuori.
Koska mä olin henkisesti niin huonossa kondiksessa, päädyin tekemään tyhmyyksiä; lintsaamista, pienimuotoista ryypiskelyä. Päädyin sitten koulukotiin, mikä psyykkisen hyvinvoinnin kannalta ei ollut se paras vaihtoehto. Masennuin lisää kiusaamisen takia. Koulukodissa se on pahempaa. Olin taas ulkopuolinen. Erilainen. Friikki. Outo. Kaikkea ei-normaalia. Mut vietiin nuorisopolille, josta sitten ohjattiin terapiaan ja se, jos mikä oli mun pelastus. Sain puhua mun tunteista, huolista, elämästä. KAIKESTA. Se oli ihanaa. Mä aloin parantumaan vähitellen, mutta pelkkä terapia ei riittänyt. Lääkäri ehdotti lääkkeitä. Totesin, että kokeillaan sitten. Enhän mä niihin kuole tai mitään. Tämän jälkeen kaikki alkoi lähteä kohti taivaita.
Melkein vuoden mä olen nyt popsinut pillereitä ja käynyt terapiassa yli kaksi vuotta. Mulla on parempi olo, ihan oikeasti. Mä olen saanut elämäniloni takaisin, enkä halua enää tappaa tai satuttaa itseäni. Mä olen menossa uuteen kouluun, mulla on mahtava tukiverkosto, vanhemmat ja poikaystävä. Mä koen olevani taas arvokas, korvaamaton ja ennen kaikkea ELOSSA.
Tää on mun tarina ja se on totta. Ja mun viestini on, että kuinka pahalta susta tuntukaan, kaikki kääntyy parhain päin. Sun vain täytyy jaksaa etsiä sitä valoa.
Oikeasti melkein itken kun luen tätä!
Kuulostat tosi positiiviselta ja ”eteenpäinmenevältä” ihmiseltä.
On surullista että joillekin jää tosi epätoivoisia ja kauheita keinoja selvittää pahaa oloa,mutta ihanaa että tässä maailmassa on myös niitä jotka jakaa selviytyjätarinaansa eteenpäin!
Kaikkea hyvää ja siunausta sulle! Piristit mun päivää tosi paljon, ja varmasti monen muunkin! :)
En oo itte kokenu tollast, mut tavallaan tollast. Mua ei siis oo kiusattu, mut must tuntuu välillä(aika usein) että oon maailman tyhmin, urpoin,hulluin ja kaikkee muuta ikävää. Must joskus tuntuu et kukaan ei välitä siitä. Aika usein jään kaveri porukan ulkopuolelle.
Niin siis asiaan.
Toi on aika rohkaseva teksti. Haluun ittekki rohkasta muita.
Tosi hyvä et aloit nousta siel pohjamudista kohti taivasta. Harmi et sua on kiusattu. mut tärkeint oli et parannuit. sul niinku alko uus elämä. Muaki on kiusattu 1lk:sta asti ja oon huomannu sen vaikuttavan mun elämään, esim et mul on huono maine ja haukutaan uskovaiseks ja muut tommost. Mut oon tätä asti pärjänny hyvi vain on tullut jottai riitaa ja pien tappeluu muitte kaa ja semmost sana harkkaa. Meen Ny seiskalle ja toivon et siel mua ei kiusattais ni paljo. Oli liikuttava tarina. :’)
