Entiiä onks tää oikee palsta tälle jutulle mut joo. Oon siis nyt 13 ja sillon ku oon ollu vähä pienempi nii mun äiti on lyöny ja huutanu ja ollu väkivaltainen mua ja siskoa kohtaa ja tätä jatku johonki siihen asti kunnes menin kouluun ja nyt se ei oo moneen vuoteen ollu väkivaltainen paitsi välillä huutanu. Nyt oon ruvennu miettiin tätä juttua aika usein ja siihen liittyy myös itsetuhosia ajatuksia ja ne on pelottavia koska en oo ikinä silleen viillelly vaan oon tehny muita juttuja jotka on vähän viiltelyä tapaisia mut ilman että jää arpia pitkäks aikaa ja pelottaa et sit tekisin ittelleni jotain ihan kunnolla ja yrittäisin itsemurhaa. mua pelottaa olla kotona koska pelkään sitä että mun äiti suuttuu nii haluisin nyt kysyä et onks se väkivalta niinku semmone juttu mihin voi hakee apua vaikka se on niinku tapahtunu sillon ku oon ollu pienempi vai onks se enää niinku ”voimassa”? Koska musta tuntuu et sit jos kertoisin jolleki nii se ois niinku liian pieni ongelma tai kukaan ei enää ottais sitä mun huolta tosissaan koska sitä ei tapahdu niinku enää (Entiiä saiko kukaan tosta mitään selvää/ymmärsikö kukaan mut jos on joitai samas tilantees nii vastatkaa ja kertokaa mitä tekisitte täs tilantees)
Hei!
Olen tosi pahoillani, että äitisi on käyttäytynyt väkivaltaisesti sinua kohtaan. Jokaisen lapsen kuuluisi saada olla omassa kodissaan turvassa.
Olipa hyvä, että kirjoitit asiasta tänne. On ihan oikein käsitellä menneisyyden asioita, vaikka niistä olisikin jo aikaa, sillä ne saattavat aiheuttaa erilaisia hankaluuksia vielä vuosikymmentenkin jälkeen, jos niitä ei käsittele tai niihin ei saa apua. Uskon, että useimmat ihmiset ja eritoten ammattilaiset kyllä ottavat tämän asian vakavasti, jos otat sen heidän kanssaan puheeksi.
Ihan ensimmäisenä toivoisin kovasti, että voisit jutella tästä äitisi kanssa, vaikka ymmärrän hyvin, että se saattaa tuntua hankalalta tai pelottavalta. Se, että hän on lopettanut väkivaltaisen käytöksen saattaa kertoa siitä, että hän on ymmärtänyt toimineensa väärin. Ehkä hän on häpeissään asiasta eikä siksi ole ottanut sitä itse esille. Kunhan olet saanut ensin miettiä asiaa ja valmistautua siihen, niin uskoisitko, että voisit ottaa asian hänen kanssaan puheeksi joskus, kun on rauhallista ja kumpikaan teistä ei ole kiireinen, hermostunut, väsynyt tai nälissään?
Voisit vaikka aloittaa sanomalla, että olet viime aikoina miettinyt niitä aikoja, kun olit pieni. Ja että muistat joitain tilanteita, jolloin hän löi sinua ja siskoasi. Sinun ei tarvitse sanoa muuta, vaan voit odottaa hänen reaktiotaan tai vastaustaan ja halutessasi jättää hänet miettimään asiaa. Sinun ei tarvitse kertoa esim. sitä, mitä siitä nyt ajattelet tai miten se sinuun nyt vaikuttaa. Voit jättää sen seuraavaan kertaan. Tärkeintä olisi saada avattua tuo aihe ja keskustelu menneistä tapahtumista. Mitä luulet hänen tuumailevan asiasta nyt? Hänen olisi tärkeää tietää myös se, että sinua yhä joskus pelottaa olla kotona. Hän ei varmastikaan haluaisi sitä ja luulen, että jos hän tietäisi pelostasi, hän haluaisi tehdä kodistanne taas turvallisen paikan sinulle ja siskollesi.
Asiasta olisi hyvä jutella myös jonkun ulkopuolisen ammattilaisen kanssa. He tietävät kyllä, kuinka tuollaiset tapahtumat voivat vaikuttaa elämiseen ja olemiseen vielä pitkän ajan kuluttua ja he voivat auttaa sinua työstämään niitä niin, että voit sitten aikanaan jättää ne taaksesi ja jatkaa elämääsi kevyemmällä mielellä. Myös äitisi voi tahollaan saada keskusteluapua menneeseen käyttäytymiseensä (esim. työterveydestä tai terveyskeskuksen kautta), joka saattaa olla hänen rinnassaan painavana myttynä ja aiheuttaa häpeää, itsesyytöksiä ja muunlaista pahaa oloa, mikä sitten voi taas purkautua teihin läheisiin.
Sinulla on oikeus saada apua ja voida hyvin niin, ettet enää mieti itsesi satuttamista. Äitisi olisi kuulunut vaalia sinun oikeuttasi ruumiilliseen koskemattomuuteen, mutta hän on valitettavasti rikkonut tuon rajan ja kajonnut sinuun. Ole sinä hyvä itsellesi ja pidä huolta itsestäsi. Aloita hakemalla apua vaikka koulusi ammattilaisilta: terkkarilta, kuraattorilta, psykologilta tai kouluvalmentajilta. Olet tärkeä!
(Jos haluat, voit harjoitella puhumista meidän kanssamme soittamalla numeroon 116 111 tai tulemalla tänne Nuortennetin chattiin. Molemmat palvelut ovat auki joka ikinen päivä eivätkä ne maksa sinulle mitään. Yhteydenottoihin vastaavat MLL:n kouluttamat vapaaehtoiset aikuiset MLL:n työntekijän valvonnassa.)
Sinua lämmöllä ajatellen,
Lasten ja nuorten puhelimen ja chatin päivystäjä
Moi
Minulla oli väkivaltainen isä kun olin pieni. Kyllä ne sen aiheuttamat pelot ja tunteet on vieläkin olemassa eikä ne mitenkään vanhene.
Jotkut rikokset voivat vanhentua mutta sinun oikeutesi saada apua, turvaa ja tukea ei vanhene ikinä.