lol en tiiä miten alottaa mut oon nyt miettiny et mistä sais apuu ku itsetuhosii ajatuksii ollu jonku aikaa(viimesen puolenvuoden aikana enemmän) ja oon v11llelly. tavallaa kadun sitä mut en osaa päästää siitä irti(?) se alko sillee et vaan kokeilin mut sit siit tuliki tapa ja nyt siit ekast ”kokeilusta” on koht jo 2 vuotta.
oon käyny mun vanhas koulus kuraattorilla mut ne keskustelut meni sitä rataa et vastasin vaa kaikkee et menee hyvin. en koskaa osannu ottaa sitä asiaa puheeks eikä se tienny siit. lopulta oisin ollu kyl valmis puhuu siitä mut sit alko kesäloma ja vaihoin kouluu. kävin jossai paikas mis oli aikuisii kelle sai puhuu mut se aikuinen kelle puhuin sai mut aina ajattelee sillee et kaikki asiat mistä sanoin oli ”normaaleja” eikä tarpeeks vakavia et niist ois pitäny puhuu lisää tai nii, siit jäi sellain mielikuva ja nyt ollu ehk pariviikkoo siitä ku lopetin sen. aluks ajattelin et kyl pärjään mut en kyl usko enää siihe.
miettiny et pitäiskö mennä kuraattorille nyt uues koulus mut en tiiä yhtää auttaisko se enkä tiiä mistä sinne mennä joten en halui lähtä kesken koulupäivän seikkailee sinne koulun käytäville. en myöskää tiiä miten saisin siihen yhteyden?
joo, täst tuli aika pitkä mut juu
Hei!
Olipa hyvä, että kirjoitit tänne. On tosi tärkeä taito osata hakea apua silloin, kun apua tarvitsee. On tosi hienoa, että haluat eroon viiltelystä. Siihen tosiaan voi jäädä koukkuun, mikä on tosi ikävää.
Sinulla on jo kokemusta kuraattorilla käymisestä, vaikket vanhassa koulussa osannutkaan ottaa viiltelyä puheeksi. Hyvä, että uudessa koulussasikin on kuraattori ja olet valmis kokeilemaan juttelua uudestaan. Vaikka sinulla onkin tuo vähemmän hyvä kokemus noista aikuisista, jotka eivät ottaneet sinua vakavasti, toivon että saat uudelta kuraattoriltasi apua.
Voit hyvin sanoa hänelle, että et uskaltanut ottaa viiltelyä esiin vanhassa koulussasi ja että tuolla toisessa paikassa sinusta tuntui, ettei asiaasi otettu vakavasti. Uskon, että uusi kuraattori ymmärtää näistä, että haluat tosiaan apua ja olet nyt valmis ottamaan sitä vastaan.
Löydät uuden kuraattorisi yhteystiedot koulusi nettisivuilta. Jos googlaat koulusi nimen + kuraattori, luulen, että hakutuloksissa on hänen yhteystietonsa. Voit vaikka laittaa hänelle sähköpostia, jossa voit kertoa sen, mitä haluat. Esimerkiksi, että viiltelet ja tarvitset apua sen lopettamiseen. Voit myös kertoa noista aiemmista kokemuksistasi. Samalla (tai tulevassa viestinvaihdossa) voit myös kysyä, missä hänen huoneensa on ja toivoa, että voisit käydä siellä oppituntien ulkopuolella.
Jos kuraattorin yhteystietoja ei meinaa löytyä, voimme etsiä niitä yhdessä, jos soitat meille Lasten ja nuorten puhelimeen numeroon 116 111. Ja muutenkin, jos haluat vaikka vähän harjoitella tästä puhumista, olemme täällä sinua varten! Meillä on täällä Nuortennetissä myös chat, joka on auki joka ilta klo 17-20, jos tuntuu että juttelu siellä on helpompaa.
Tärkeintä kuitenkin on, että saat ammattiapua siellä, missä olet. Olenkin tosi ylpeä sinusta, kun olet päättänyt hakea itsellesi apua.
Kaikkea hyvää sinulle, voi hyvin!
Lämmöllä,
Lasten ja nuorten puhelimen ja chatin päivystäjä
Feel you. Itekki oon v11lelly ja oon ollu kuraattorilla, psykologilla ja psykiatrilla. Sanoisin että kantsii puhuu jollekin. Mua auttoi psykiatri. V11ltely on kyllä pirullinen. Ittekki ”kokeilin” [Osa tekstistä poistettu] ja teen nyt välillä edelleenkin. Yritä avautua, ja puhu jollekin.
Moi!
Tämä viesti on ihan hyvä alku vaikka kyllä sitä ammattilaisapuakin on hyvä ottaa vastaan. Suosittelen kirjoittamaan ajan kanssa lapulle niitä juttuja jotka vaivaa, ne voi oikeasti vaan hävitä mielestä kun menee sinne kuraattorille tai psykologille, ihmisen mieli on näissä joskus vähän mutkikas.
Voit myös täällä harjoitella asiaa. Mitkä asiat on sinusta isoja ja esim mitä asioita kuittailtiin vaan ”normaaleina” eikä otettu sinun tunteita asiassa vakavasti?
Hei nimimerkki ”Artyttöpi”!
Kiitos, kun jaoit omasta kokemuksestasi ja välitit kannustuksesi tämän keskusteluketjun aloittajalle. Olet aivan oikeassa siinä, että aina kannattaa puhua jollekin.
Tosi hienoa kuulla, että olet ollut eri ammattilaisten luona juttelemassa ja psykiatrista on ollut sinulle apua. Jos ymmärsin oikein, niin viiltelet välillä edelleenkin. Viiltelystä voi olla joskus vaikea päästä eroon ja onkin tärkeää, että saa riittävästi tukea itselleen.
Käytkö tällä hetkellä juttelemassa kenenkään ammattilaisen kanssa ja oletko kertonut, että viiltelet edelleen? Jos et käy tällä hetkellä kenenkään luona, niin kuka voisi olla sellainen luotettava aikuinen, keneltä voisit hakea nyt apua?
On tosi hienoa, että olet saanut apua ja haluan kannustaa sinua puhumaan edelleenkin jonkun luotettavan aikuisen kanssa. Tie kohti parempaa vointia ei aina ole tasainen, mutta olet ehdottomasti oikealla tielle, kun olet saanut apua ja tunnistat, että puhuminen kannattaa.
Kuten tuossa ylempänä edellinen päivystäjäkin mainitsi, niin myös meidän Lasten ja nuorten puhelimeen, chattiin ja nettikirjeisiin voi aina ottaa yhteyttä, jos haluaa jutella tai kaipaa tukea esimerkiksi avun hakemiseen. Kaikki yhteydenotot ovat ilmaisia, nimettömiä ja luottamuksellisia.
Ethän sinäkään jää yksin!
Lämpimin terveisin,
Lasten ja nuorten puhelimen ja chatin päivystäjä