Mistä tietää, onko joku koukussa peleihin?
Moikka :)
Minulla on eräs kaveri 18v poika, joka asuu n.400km:n päässä. Hän on pitänyt välivuotta koulusta ja on siksi kotona päivät pitkät. Hänen harrastuksiinsa kuuluu mm. pelaaminen x-boxilla ja tietokoneella. Olen alkanut huolestua hänen ”harrastuksestaan”. Juttelen hänelle joka päivä puhelimella, mesessä, fb:ssä ja milloin missäkin. Ja joka päivä hän tuntuu vain pelaavan(hän tekee myös omia pelivideoita youtubeen). Hänellä on myös kovin usein pääkipeä. Aina kun huomautan asiasta hän sanoo, että pelaaminen on hänen harrastuksensa ja se on mukavaa. Mutta tuntuu kuin hän vain jatkuvasti pelaisi.
N. neljä päivää sitten minä hieman suutuin kyseiselle pojalle sillä hänellä on tapana vastata viesteihini vasta parin tunnin päästä. Se on todella ärsyttävää ja tiedän, että aina kun hän ei vastaa hän pelaa pelejänsä. Niinpä sanoin hänelle, että pelatkoon rauhassa jne.
En ole nyt jutellut hänelle neljään päivään ja minua on alkanut entistä enemmän huolestuttamaan hänen peliharrastuksensa.
Missä vaiheessa harrastus muuttuu pakkomielteeksi tai koukkuun jäämiseksi? Miten voisin auttaa häntä pääsemään eroon siitä?
Olen yrittänyt aina sanoa hänelle, että käy pihalla ja muutenkin antanut erilaisia vaihtoehtoja tekemisen puutteeseen, mutta ei hän tietystikkään niitä aina tottele ): Hän asuu myös pikku paikkakunnalla, joten kavereita ei juurikaan ole ja ei myöskään kyytiä kauemmas. Hän asuu vanhempiensa luona.
Moikka,
Hienoa, että huolehdit ystävistäsi. Peliriippuvuus on vakava asia, mutta tosiaan aika vaikea määritellä.. Erityisen vaikea tällaisessa tilanteessa.
Tavallaan en näe ongelmaa pojan pelaamisessa. Hänellä on välivuosi, eikä lähellä tuttuja. Ja jos hänen harrastus on pelaaminen, luonnollisesti hänen on helppo kuluttaa päivät pelaamalla kun toiset opiskelee. Itselläni on urheiluharrastus. No, nyt kerrat viikossa urheiluhallilla on pakosta vähän vähentynyt, mutta ennen vietin siellä mahdollisimman paljon aikaa. En tiedä oliko/onko se harrastukseni minulle harrastus vai pakkomielle, ja kyllä mä taidan siitä jossain määrin riippuvainenkin olla. En silti usko että se on kamalan vakava asia. Tosin itseäni ahdistaa ajatus, että ihminen on riippuvainen ihan mistä vain asiasta, siksi en halua ajatella sitä niin. Mutta asian pointti oli se, että urheilun harrastajat ovat jatkuvasti urheiluhallilla, tietokonepelien harrastajat tietokoneella.
Toisaalta, hänellä voi olla vakava peliriippuvuus, joka tuottaa vaikeuksia vielä pitkään ja hän saattaa tarvita ammattiapua. Siksi sinun kannattaa tutkailla tilannetta, juttele vaikka hänen kanssaan seuraavan kerran ihan kauniiseen sävyyn hänen elämästään. Älä syyllistä häntä! Juttele hänen elämästään, mutta älä peleistä. Kerro omista tulevaisuudensuunnitelmistasi ja käske hänen kertomaan omiaan. Aikooko hän mennä opiskelemaan? Odottaako hän kesää? Mitä silloin haaveilee tekevänsä? Mitkä ovat pojan suurimmat haaveet? Näin näet, pyöriikö pojan päässä muuta kuin pelit. Onko hänellä elämää pelien ulkopuolella.
Kerroit, että poika tekee myös pelivideoita youtubeen. Vinkkaappas pojalle, että lähtee opiskelemaan jotain tietokoneeseen, peleihin tai videoihin liittyvää ;) Pelimaailma saisi varmasti uuden huikean pelin, kun tämä poika lähtisi sellaista kehittämään!
-Sartsu
Omalla tavalla oikein olla huolestunut kaverista, mutta on ikävää kun kaikki ihmiset suhtautuvat pelaamiseen ajantappona, eikä se että oikein harrastaa pelaamista tule kuuloonkaan ja silloin leimataan vitun kovaksi nörtiksi.
Ja kun on välivuosi eikä kavereita lähistöllä niin hyvinhän sen ymmärtää että pelaa paljon. Tosin jos muuta kontaktia kuin internetin välitys ole niin olisi parempi häneltä pitää edes se kunnossa jos ei pääse fyysisesti tapaamaan.