Mitä mun pitäis tehä, kun voi kuolla enkä voi elää tällästä elämää enkä voi muuttaa tästä elämästä parempaa? Oon niin väsyny tähän elämään enkä jaksa enää elää näin, koska mun elämä ei oo sellasta ku haluun. Mut oon myös niin väsyny siihen ainaiseen yrittämiseen, kun yritän aina vaan tehä tästä parempaa jollain tavalla mut se ei ikinä ainakaan kunnolla oo onnistunut ja hetken päästä oon taas samassa pisteessä kun aiemmin. Ja sit ajattelen et ainoo vaihtoehto mikä on enää jälellä on kuolla, mutta kun eihän sekään oikeesti oo vaihtoehto koska enhän mä sitä mun läheisille vois tehä ja en ikinä edes oikeesti uskalla yrittää mitään. Mitä mä voin tehä!? Miten mun pitäis jatkaa tän elämän elämistä? Yritänkö jotenki tätä muuttaa sellaseks ku haluun vaikka se on tosi vaikeeta ja rasittavaa vai yritänkö vaan kestää tätä tälläsenä ja jatkan vaa tän inhottavan elämän elämistä. En tiiä. Auttakaa joku mua pliis. En jaksa enää. Ja kun en saa apuakaa keltää. Moikka.
Hei!
Kiitos, kun kirjoitit ajatuksistasi tänne meidän Nuortennetin keskustelupalstalle. Jos on vaikeita ajatuksia ja tunteita, eikä meinaa enää jaksaa, niin silloin onkin tärkeää pyytää apua. Ikävä kuulla, että olet väsynyt elämääsi sekä koet, ettei se ole sellaista, mitä haluaisit ja se on saanut sinut ajattelemaan kuolemaa. Muistathan, että kaikesta huolimatta sinä olet arvokas ja hyvä juuri tuollaisena kuin olet.
Jos on toivoton ja väsynyt olo, niin silloin on tärkeää, että joku on rinnallasi tukemassa ja kannattelemassa sinua. Yksin ei tarvitse, eikä pidäkään pärjätä. Sen takia haluaisinkin kannustaa sinua tukeutumaan johonkin luotettavaan ja turvalliseen aikuiseen. Mainitsit viestissäsi, että et saa apua keneltäkään. Tämä oli tosi kurja kuulla, sillä sinä ehdottomasti olet kaiken avun arvoinen. En tiedä, millaisia kokemuksia sinulla on avun hakemisesta, mutta apua on kyllä saatavilla.
Jos olet koulussa, niin koulun henkilökunnalta, esimerkiksi koulukuraattorilta tai -terveydenhoitajalta, voi hakea apua mielen haasteisiin. Myös oman paikkakunnan terveysasemalle voi varata ajan. Lisää ammattilaisen avusta voi halutessaan lukea täältä: https://www.nuortennetti.fi/apua-ja-tukea/tukea-ammattilaiselta/
Entä luuletko, että voisit kertoa voinnistasi jollekin omalle läheiselle aikuiselle? Jos oma lähiaikunen tietäisi, millaisten asioiden kanssa painit, hän mahdollisesti osaisi olla paremmin tukenasi. Täältä voit lukea lisää huolien puhumisesta: https://www.nuortennetti.fi/apua-ja-tukea/puhu-huolista/
Jos haluat keskustelutukea anonyymisti ja luottamuksellisesti, voit soittaa myös meidän ilmaiseen Lasten ja Nuorten puhelimeen (p. 116 111), tulla chattiin juttelemaan tai kirjoittaa nettikirjeen. Meidän kanavissamme voit jutella ihan mistä aiheesta tahansa tai tulla juttelemaan ihan muuten vain. https://www.nuortennetti.fi/apua-ja-tukea/lasten-ja-nuorten-puhelin/
Nuorten tukilinja päivystää samassa numerossa (116 111) joka arki-ilta klo 20-24. Voit myös varata soittoajan MLL:n työntekijälle soittamalla Tukilinjalle tai voit kysyä soittoaikoja nettikirjepalvelumme kautta. Lisätietoa löydät täältä: https://www.nuortennetti.fi/apua-ja-tukea/lasten-ja-nuorten-puhelin/nuorten-tukilinja/
Vaikeuksien keskellä olo voi olla joskus toivotonkin, mutta varsinkin oikeanlaisen tuen avulla on mahdollista voida ja jaksaa taas paremmin. Toivon myös kovasti, että pystyisit löytämään nykyhetkestä sellaisia asioita, jotka tuovat sinulle mielekkyyttä ja iloa. Kun saa levätä ja toipua, niin silloin usein jaksaa tavoitella haaveitaankin paremmin. Muista kuitenkin samalla, että sinä riität juuri tuollaisena kuin olet!
Lämpimin terveisin,
Lasten ja nuorten puhelimen ja chatin päivystäjä
Moi!
Ei kannata yksin väkisin puurtaa. Jotkut selviää silläkin tavalla mutta ihmiskunta on valloittanut tämän pallon yhteistyöllä ja me olemme edelleen sosiaalisia eläimiä.
Sinun ei tarvitsekaan pärjätä yksin. Voit miettiä sitä ihan käytännön kautta. Jos sinun pitäisi siirtää 100kg kivi niin eihän se mihinkään siirry. 3-4 kaveria/sukulaista/tjms niin yhtäkkiä kiven siirtely onkin mahdollista. Aikaa ja hikeä se tosin vie.
Moi
Joskus oli tosi synkät ajat kun olin vähän samoissa ajatuksissa. Itseäni ahdisti se ettei työnteko oikein koskaan lopu ja ajattelin että tulevaisuuteni on pelkkää yrittämistä ja epäonnistumista.
Tämä ahdistus oli tosi vaikea ja ajoittain ihan sietämätön, ehdottomasti yksi pahimmista kokemuksista koko elämän ajalta. Minun kohdallani syynä oli vaikea masennus ja siinä taas taustalla vaikea/väkivaltainen lapsuus/nuoruus. Kunhan sain sopivat lääkkeet lieventämään sitä kipua aloin jaksaa taas tehdä asioita ja hiljalleen olo parani. Olen nyt ollut kaksi vuotta ilman lääkkeitä.
Älä anna periksi ja hae rohkeasti tukea. Meitä ei ole tehty selviämään näistä yksin.