Olen 15 vuotias bigender ihminen, ja ei, nimimerkistäni huolimatta en ole rosvo. Käytin sitä vain koska se kuulosti mukavalta.
Kävin tällä sivulla kuukausia sitten toitottamassa miltä minusta tuntui ja vastaukseksi minua kehotettiin ottamaan yhtettä johonkin aikuiseen. En silloin kuitenkaan uskonut tämän olevan pakollista. Nyt olen kuitenkin huomannut enemmän masennuksen merkkejä, [osa tekstistä poistettu] ja muuta. Tiedän että tarvitsen apua, haluaisin mennä puhumaan asiasta koulun terveydenhoitajan kanssa, mutta silloin vanhempani saisivat asian selville. Pelkään että vanhempani tietäisivät. Äitini on itse terapeutti/psykiatri/mikä lie, ja uskon että hän pettyisi minuun ja suuttuisi. Isästäni taas uskon ettei hän uskoisi minua oikeasti vaivaavan mikään.
Suurin pelkoni on ystäväni. Minulla ei aikaisemmin ollut yhtään ystäviä, mutta viime syksynä sain niitä aika paljonkin. Rakastan jokaista heistä, mutta pelkään etteivät he välitä minusta tai ärsytän heitä. Olen jopa aikonut useasti pistää välit poikki joikaisen heidän kanssa, ettei minun täytyisi taas kärsiä ystävien menetystä.
Pienä minulla katsoskun ei ollut kun yksi kaveri. Kohtelin häntä huonosti ja tajusin tämän vasta kun hän oli hyljännyt minut. Myöhemmin tapahtui jotain mistä en mielelläni puhuisi. Olin välitunnilla itkemässä koulun takapihalla kun yksi meidän luokkalainen tuli piinaamaan minua. Yritin olla välittämättä ja vain lähteä pois. Hän kuitenkin seurasi minua ja päähäni on yhä pinttyny ”EI IHMEKKÄÄN KU SULLA EI OO YHTÄÄN YSTÄVIÄ. JA ET TUU KOSKAAN SAAMAANKAAN NIITÄ.” Sun muuta tollasta. Tästä tapahtumasta on nyt ainakin viisi vuotta.
Lisäksi ihmiset eivät tunnu hyväksyvän sukupuoltani ja seksuaalisuuttani.
Pidän itseäni bigenderinä, eli tyttönä ja poikana. Muiden silmissä olen kuitenkin pelkästään tyttö, ja vain sen takia että minulla on rinnat. Jos voisin, leikauttaisin ne mielelläni pois. Haluan olla poika, mutta myös samalla tyttö, ja toisaalta en halua olla kumpikaan. Ihmiset eivät tunnu ymmärtävän sitä.
Olen panseksuaalinen. Minulle on yks ja sama onko ihminen tyttö, poika, trans, bigender vai jotain aivan muuta. Minulle on vain tärkeää ihminen itse, se mikä on sisällä, ei ulkona. Tämä on tosin monelle hyvä kiusaamisen aihe ”ooksä siis lesbo vai bi? Ai oot joku pannuseksuaali? Eiks se oo sit aikamoista huoraamista jos kenen tahansa kanssa sänkyyn menisit? Ai sulle kelpais sit vaikka eläimet hyyyi!”
Koulu merkitsi minulle ennen todella paljon. Nykyään ei itseasiassa enää kiinnosta. Lykkään kokeisiin lukemista aina viimetinkaan, ja se päätyy siihen etten joko lue tai sitten luen keskellä yötä enkä silloinkaan kunnolla.
Inhoan kehoani, mutta olen liian laiska laihduttaakseni. En kuitenkaan ole ylipainoinen, mutta riski ylipainoon on vain jokusen kilon päässä.
Minulla on myös muita ongelmia, mutta en nyt jaksaisi puhua niistä.
Tiedän että minun pitäisi mennä puhumaan sille terkkarille, mutta en ihan oikeasri halua että vanhempani tietävät. Pelkään sitä että he tuntisivat minut. Meillä menee paljon paremmin kun he pitävät minua pirteänä heterona tyttösenä. En ole pirteä, en hetero enkä tyttö, joudun aina esittämään. Kaiken lisäksi seurustelin vielä vähän aikaa sitten vuoden ajan tytön kanssa. Vihjasin äidilleni että pidän kyseisestä henkilöstä kerran, hän totesi että se oli vain vaihe enkä oikeasti muka pidä tytöistä. Tämän takia pelkää heille enemmän asioistani kertomista. Niinkun jo mainitsin, seurustelin vuoden ajan tytön kanssa. Vanhempani eivät tosin tienneet tästä. Erosimme viime kuussa, joka vain pahensi masennustani. Hän tosin oli jo parin päivän päästä uudessa suhteessa. Olen selvästi helposti korvattavissa…
Toivon kovasti että joku saisi minut suostuteltua puhumaan ongelmistani. En uskalla. Pelkäön vanhempiani. Mutta haluan silti saada hoitoa.
Kiitos.
Hei ”Thief King”,
ymmärrän hyvin pelkosi siitä, että vanhempasi saisivat tietää, jos käyt juttelemassa terveydenhoitajan kanssa. Terveydenhoitajia sitoo kuitenkin vaitiolovelvollisuus, joten teidän väliset keskustelut tulisivat olla luottamuksellisia. Voisitko kertoa terveydenhoitajalle, että sinua mietityttää luottamuksellisuus ja se, että soittaako hän heti vanhemmillesi? Siten terkka voisi kertoa sinulle vaitiolovelvollisuudestaan ja siitä, milloin hänen olisi sitä rikottava. Lähtökohtaisesti kaikki keskustelunne tulisivat olla luottamuksellisia.
Vaikutat tosi fiksulta nuorelta ja toivoisin, että voisit olla oma ihana itsesi eikä sinun tarvitsisi salata esimerkiksi seksuaalisuuttasi vanhemmiltasi. Olet aivan oikeassa siinä, että ihmisen sisin on tärkein, eikä ulkonäkö, sukupuoli tai seksuaalisuus. Valitettavasti ihmiset usein arvioivat toisiaan näiden ominaisuuksien perusteella ja useinkaan tässä maailmassa ei ole helppoa olla niin sanotusti massasta poikkeava. Tärkeintä on kuitenkin se, että tuntee itse itsensä ja pitää itsestään sellaisena, kuin on.
Jos haluat jutella jonkun aikuisen kanssa anonyymisti, voit soittaa Lasten ja nuorten puhelimeen 116 111 tai kirjoittaa Lasten ja nuorten kirjepalveluun pitemmin. Saat aikuisen vastauksen ja ehkä lisää rohkaisua asioista juttelemiseen.