Hei, olen melkein 15 vuotias otus. Ala-asteella minua koulukiusattiin, vaikken sitä silloin vielä kunnolla tajunnut. Kun olin pieni, olin onnellinen jos minulla oli edes yksi ihminen jota kutsua ystäväksi. Yleensä tämä ’”ystävät” kuitenkin hylkäsivät minut jonkin ajan kuluttua. Löysin internet yhteisön ihmeellisen maailman ja sainkin muutaman kaverin netin kautta. Tunsin heidät ystävikseni, mutta muiden sanat(”Ei ihmekkään ettei sulla ole yhtään kavereita kun oot tollane!”) sattuivat silti. Kuudennella luokalla olin onnistunut saamaan yhden kaverin koulusta ja tapasin pari ”nettiystävääni”. Koulun vaihto on monille rankka juttu, mutta minulle se ei ollut. Sain ainoan paikkakunnallani asuvan kaverini luokalleni ja muut kaverit asuivat yhä pitkien junamatkojen päästä. Viime kevään, kesän ja tämän alkusyksyn aikana on kuitenkin tapahtunut jotain omituista; olen saanut muutaman ihmisen joita voin kutsua kavereiksi. Minusta kuitenkin tuntuu koko ajan etteivät he oikeasti välitä minusta ja että häiritsen ja ärsytän heitä(mitä en tietenkään tee tahallani). Saan välillä ’flashbackejä’ sanoista joiden sanomista kadun ja hetkistä jolloin minua on kiusattu, tämän seurauksena saatan pillahtaa itkuun kesken kaiken. Tunnen itseni alati yksinäiseksi. Myös uusien ystävieni(?) tunnesotkut masentavat minua, sillä minusta tuntuu aina yhtä pahalta kun surevasta kaveristanikin. Olen myös seurustellut jo 9kk netissä tapaamani työtön kanssa. Huono puoli on, että hän asuu yli 5h junamatkan päässä, eli emme näe usein. Ero sattuu sydäntä, ja tunnen tunteiteni häntä kohtaan hiipuvan kun en näe häntä, mitä en haluaisi. Välimatkakin satuttaa, mutta en haluaisi jättää häntä. Myös monet muut asiat ovat menneet lähiaikoina päin hongikkoa ja itken monena iltana itseni uneen(jos nukun). Minulla on alkanut esiintyä allergioita ja terveys ongelmia. Kurkkunu on myös huonossa kunnossa ja olen sairastanut jotain kurkkutautia jo kohta kolme vuotta. Minulla on myös ulkonäkö paineita.
Yhteenveto; monet asiat, tunteet, stressi ja terveys painavat päälle enkä tiedä mitä tehdä. [osa tekstistä poistettu] En ole myöskään kertonut vanhemmilleni seurustelevani, saati että seurustelen samaa sukupuolta olevan kanssa.
Olisin kiitollinen minkä tahansalaisesta viestistä, kunhan vaan saan neuvoja.
Kiitos.
Tämä on Nuortennetin ylläpidon viesti.
Hyvä ”Study in Scarlet”,
vaikuttaa siltä, että tarvitsisit aikuisen apua mieltäsi painavien asioiden selvittämiseksi. Itseäsi koskevat synkät ajatukset ovat vakavia ja sinun ei missään nimessä tarvitse olla yksin niiden ajatusten ja asioiden kanssa. Asiat voivat aina kääntyä paremmaksi ja kuten itsekin toteat, olet utelias näkemään, mitä kaikkea elämä voi vielä tuoda tullessaan. Jo nyt elämässäsi on tapahtunut muutoksia positiiviseen suuntaan suhteessa kavereihin. Kipeistä kokemuksista huolimatta luottamus kavereihin voi syntyä ajan kanssa.
Löytyykö lähipiiristäsi ketään sellaista aikuista, jonka puoleen voisit kääntyä? Kouluissa ja oppilaitoksissa tällaisia tilanteita varten on esimerkiksi kouluterveydenhoitaja tai koulukuraattori, jotka osaavat ja nimenomaan haluavat auttaa. On rohkeaa pyytää apua ja jokainen on siihen oikeutettu. Usein jo asioista ääneen puhuminen helpottaa ja jos niiden sanominen ääneen tuntuu vaikealta, hyvä keino on kirjoittaa kirje ja antaa se jollekin läheiselle.
Voit myös soittaa Lasten ja nuorten puhelimeen numeroon 116 111, joka on auki arkisin klo 14-20 ja viikonloppuisin klo 17-20 (puhelu on maksuton) tai kirjoittaa Lasten ja nuorten nettiin. Halutessasi voit myös kopioida yllä olevan tekstisi ja lähettää sen Lasten ja nuorten netin kirjepalveluun, josta saat aikuisen vastauksen. Tai käy tutustumassa nuortennetin sivuilta http://www.mll.fi/nuortennetti/ löytyviin ”aikuisen apua” – teksteihin.