Minulla on eräs ystävä jolla on aika lievä masennus mutta ei halua hankkia apua. Tiedän ettei häntä voi pakottaa minnekkään tai puhumaan asioista jos hän luulee uskovansa ettei tarvii apua. Mua huolettaa se että hän on alkanut olla masentunut jo aika useesti ja alkanut sanoa että minä jätän hänet ja mä en edes yritä ymmärtää häntä tai kukaan muukaan. Ja hän on saannut paniikkihäiriökohtauksia. Hän ei myös halua mennä juttelemaan kenenkään kanssa sen takia että hän luulee olevansa riesa jos hän juttelee omista ongelmistaan. Hän ei usko että vamhempansa uskoisi häntä koska he luulevat että se on semmoista väliaikaisia suru kohtauksia. Eikä hänellä oo muuta kaveria kuin mä mutta minun tukeni ei enään paljon tehoa ja en jaksa sitä kuinka hän haukkuu mua ja on koko ajan mulle vihainen vaikka yritän auttaa. Mitä teen?
tiedän tosi toosi hyvin kaverisi tunteet..mun kaverit oli samas tilantees mun kanssa…ohjasivat luotettavalle ja kivalle opelle puhumaan joka ohjas siitä sitten psykalle..en aluks ois halunnu eds mennä,kertoo tai ees lähestyä..mutta laita kaverisi puhumaan…pyydä että tekee sen sinun takia..niinhän sitä luulee että apua ei tarvitse..mutta toisin on useammalla…pistä puhuun ennenkun sairastuu pahemmin masennukseen!
