Tuntuu aina ettei kukaan välitä miltä musta tuntuu. Joudun kantamaan muiden murheet, koska haluan auttaa, sillä olen niin empaattinen, että kun näen muiden olevan iloisia, piristyn itsekin, paitsi en oikeasti, vaan sisältä olen koko ajan kuolemanväsynyt. Kukaan ei tunnu välittävän todella. Oon surkea kaikessa ja kaikkein eniten ihmisyydessä, joten miten kukaan ees vois pitää musta?
Oon käynyt mielessäni läpi jokaisen ihmisen jonka tunnen, mukaanlukien kuraattori yms., ja keksin jokaiselle ainakin yhden syyn, miksei hän voi auttaa tai hänelle ei voi kertoa.
Mä tiedän sen, että haluan vahingoittaa itseäni. En oo tehnyt sitä suoraan, mutta tiedostan sen, että haluan murtaa jonkun mun ruumiinosan tai joutuu muusta syystä sairaalaan, halvaantua, lyödä pääni vakavasti, joskus jopa kuolla. Näin kerran unta, missä putosin jostain parvekkeelta ehkä viiden metrin korkeudessa ja mua oikeasti sattui, ja se uni tuntu kivalta. Useamman kerran oon jättänyt tarkoituksella syömättä, jotta pyörtyisin. En oo vielä onnistunut, mut mulla on nyt kolmas kerta menossa. Toivon välillä vaikka koulumatkalla, että ajaisin ”vahingossa” ojaan ja mulle kävis jotain pahaa. Tiedän että tää ei oo tervettä, mut kun mä vaan haluan. Auttakaa en tiiä mitä tehdä (paitsi jatkaa tätä mun syömistaukoa, jos nyt niinku vaikka onnistuisi pyörtymään…)
Hei sinä ihana!
Kuulostaa siltä, että olet aivan ihana ja toisia ajatteleva persoona! Nyt on vain tainnut käydä niin, että olet pitänyt huolta muista itsesi kustannuksella eikä kukaan huomaa, että myös sinä tarvitset kuuntelijaa, hoivaa ja huolenpitoa. Myös auttavaiset ja empaattiset ihmiset kaipaavat olkapäätä, silitystä ja huomiota. Siinä ei ole mitään väärää. Olet tainnut kauhoa itsestäsi kaiken, mikä kauhottavissa on ja nyt on jo pohja näkyvissä.
Suosittelisin pitämään aina välillä taukoa kiltteydessä. Tiedän, että siinä voi olla paljon opeteltavaa, mutta se on elämän ja hyvinvoinnin kannalta tärkeä taito! On tosi tärkeää sanoa joskus, että ”Kuuntelisin sinua mielelläni, mutta nyt olen tosi väsynyt ja on pakko levätä. Jutellaanko toiste?” Tai ”Haluaisin auttaa, mutta juuri nyt olen aivan poikki ja tarvitsen aikaa palautumiseen.”
Se, että kerrot kantavasi muiden murheet ja olevasi empaattinen ei kuulosta siltä, että olisit surkea ihmisyydessä. Päinvastoin! Kuulostaa siltä, että moni ihminen luottaa sinuun ja turvautuu sinuun. Mutta myös auttaja tarvitsee kuuntelijaa, syliä ja lepoa. Sitten taas voi auttaa muita, jos haluaa.
Voisiko tuo itsesi vahingoittaminen liittyä siihen, että haluat olla vuorostasi autettava, huomion kohteena ja hellittävänä? Ja että tarvitsisit nyt tauon ja kunnon lepoa? Auttaisiko sinua, jos sanoisit läheisillesi, että pidät nyt ihmissuhteista paastoa seuraavan viikon ajan? Jättäisit kännykänkin pois ja nauttisit vain luonnon äänistä, tuulesta ja auringon lämmöstä. Tasaisit hengitystä ja hellisit itse itseäsi. Ja syödä kyllä kannattaa, se on ensiarvoisen tärkeää, että sekä ruumis että sielu voisi hyvin.
Jatkossa kannustaisin sinua opettelemaan tilan ottamista myös itsellesi. Miltä kuulostaa vaikka laittaa ystävälle viesti, että kaipaisit nyt kuuntelijaa, olisiko hänellä sinulle aikaa? Tai kysyä, voisitteko tänään keskittyä vain sinuun, sillä tuntuu siltä, että kukaan ei ole ehtinyt kuunnella sinua hetkeen? Näin voisit osoittaa hellästi ympärillesi, että myös sinä kaipaat kuuntelijaa. Ehkä he muistavat tämän jatkossa myös muiden ihmisten kanssa. Kaikkien on hyvä osata ihmissuhteissa sekä puhua että kuunnella.
Kirjoitit ihmisistä, joista kaikista keksit jonkun syyn, miksi hän ei voi auttaa sinua. Näin varmasti on. Syitä on varmasti useitakin. Mutta on myös vastakkaisia syitä, eikö? Kyllä, kuraattorilla voi esimerkiksi olla itsellään huono päivä. Mutta toisaalta hän osaa ammattitaitonsa vuoksi painaa sen taka-alalle ja keskittyä siitä huolimatta sinuun ja asiaasi, sillä hän tietää pystyvänsä auttamaan sinua jne. Kannustan sinua siksi kokeilemaan avun hakemista. Joskus apua täytyy pyytää useamman kerran tai useammasta paikasta ennen kun sitä saa. Lopputulos voi silti olla hyvä ja mikä tärkeintä, nyt on kyse sinun hyvinvoinnistasi ja se jos jokin on taistelemisen arvoista, eikö?
Toivon, että jatkat tätä tärkeää keskustelua jonkun kanssa ja pidät hyvää huolta itsestäsi.
Lämpimin terveisin
Lasten ja nuorten puhelimen ja chatin päivystäjä