Siirry sisältöön
Paivystaja Lasten ja nuorten puhelin

Hei Farvann.

Kiitos rohkeudestasi kirjoittaa aiheesta, joka todellakin vaikuttaa painavan mieltäsi.

Onpa kurja lukea, että sinulla on noin paha olla. Siirtyminen yläkouluun ja sen mukana tuomat muutokset ovat varmasti vaikuttanut olotilaasi. Kerroit, viestissäsi, että jäät kaveriporukassasi ulkopuoliseksi, mutta et halua huomauttaa heille asiasta. Voisiko kuitenkin olla niin, että heille tulisi ajattelemisen aihetta, jos asiasta heille huomauttaisitkin? Jos he eivät kanssasi huomautuksen jälkeen haluaisi olla, eivät he sinua kyllä mielestäni ansaitsekaan. Sinulla on oikeus hyviin ystävyyssuhteisiin, jossa sinua arvostetaan. Sinä olet arvokas ja ystäväsi tulee kohdella sinua myös sen mukaisesti.

Ajoittainen alakuloisuus on normaalia nuoruusikäisellä mutta jos tunnetila pitkittyy, ja koet, että romahtelet, niin kuin itse kuvailit, kannustan sinua juttelemaan asiasta turvalliselle aikuiselle. Kerroitkin, että olit puhunut vanhemmillesi mutta heidän reaktionsa ei ollut se mitä toivoit. Mahtavaa, että uskalsit ottaa asian puheeksi mutta tosi ikävä kuulla, että vanhempasi suuttuivat sinulle eivätkä ymmärtäneet sinun hätääsi. Olisiko mahdollista, että juttelisit vaikka koulukuraattorin kanssa? Hänellä on vaitiolovelvollisuus ja hänen kanssaan voi jutella ihan mistä vain mikä huolettaa sinua. Hänen kanssaan voitte yhdessä miettiä ratkaisuja olotilaasi. Puhuminen omasta olosta ja omista tunteista auttaa aina. Sen tuoman hyödyn mukana jaksaa myös paremmin arjessa.

Olet tärkeä ja sinä ansaitset voida hyvin niin koulussa kuin kotonakin. Muista, että voit aina myös olla yhteydessä Lasten ja nuorten puhelimeen (suomeksi 116 111, på svenska 0800 96 116). Päivystäjän kanssa voitte yhdessä miettiä mitä asioille voisi tehdä.

Pidä huoli itsestäsi!

Lämpimin, terveisin,
Lasten ja nuorten puhelimen päivystäjä

Turha 13v

Oon siis 13v ja haluun itekki kuolla mut en ton takia ja en tiiä miten voisin tehä se koska mul on fyysisesti kaikki hyvin et mul on hyvä perhe ihanat ystävät ja sisarukset yms ja jos kertoisin jollekki nii se ei ymmärtäis

Paivystaja Lasten ja nuorten puhelin

Hei nimimerkki ”Turha 13v”

Kiitos viestistäsi. Hienoa, että päätit kirjoittaa meille tuntemuksistasi etkä jäänyt yksin mietteittesi kanssa.

Onpa kurja kuulla, että sinulla on paha olla juuri nyt. Nimimerkkiisi viitaten haluan ihan ensimmäiseksi kertoa sinulle, että sinä et todellakaan ole turha. Sinä olet ihana nuori ja kelpaat juuri tuollaisena kuin olet! Ympärilläsi on rakastava perhe ja ystäviä niin kuin itse kirjoitit, jotka välittävät sinusta ja haluavat sinulle pelkkää hyvää. Vaikka kaikki olisikin fyysisesti hyvin niin kuin kirjoitit, voi itsellä olla kuitenkin tunne, ettei voikaan hyvin. Tunteet kertovat meille aina jostakin ja kun tulee olo, ettei kaikki ole hyvin kannattaa pysähtyä tähän tunteeseen ja miettiä mistä tunne voisi johtua. Se että kertoo haluavansa kuolla, on vakava asia ja kertoo usein jostain tilanteesta tai asiasta josta haluaa päästä pois, eikä löydä ulospääsyä asiaan. Ratkaisu tilanteeseen löytyy kuitenkin aina, välillä sitä on vaikea löytää yksin ja siksi onkin tärkeä aina kertoa jollekin turvalliselle aikuiselle, kun mieli muuttuu synkäksi.

Kirjoitit, ettet usko, että kukaan ymmärtäisi sinua, jos kertoisit ajatuksistasi. Ajatuksesi ja tunteesi ovat todellisia, eikä niitä saa kukaan vähätellä. Minä uskon, että aivan varmasti lähimmäisesi uskoisi sinua ja haluaisivat auttaa sinua, jos tietäisivät miltä sinusta tuntuu. Kuka lähipiirissäsi olisi sellainen henkilö, jolle tuntuisi luontevammalta kertoa?

Jos pelkäät ihmisten reaktioita, on varma tapa estää esimerkiksi vähättelyä tai ymmärtämättömyyttä kertomalla, että pelkäät juuri sitä reaktiota. Voisitko esimerkiksi alustaa keskustelua sanomalla esimerkiksi ”Minulla olisi jotakin kerrottavaa, tiedän että minulla on fyysisesti kaikki hyvin mutta toivon että uskot minua, kun kerron että minulla on kuitenkin paha olla ja tarvitsisin sinun apuasi…” Näin aikuinen aivan varmasti ymmärtää asian vakavuuden. Jos haluat, voit myös kirjoittaa asian paperille ja antaa sen valitsemallesi henkilölle. Sen pohjalta aikuisen on myös helppo ottaa vastuu keskustelun aloittamisesta sinun kanssasi, eikä sinun tarvitse miettiä koska otat asian puheeksi.

On todella tärkeää, ettet jää mietteittesi kanssa yksin ja toivon, että saat otettua asian puheeksi jonkun lähipiirissäsi olevan aikuisen kanssa. Jos haluat, voit myös soittaa meille Lasten ja nuorten puhelimeen (116 111) nimettömästi. Yhdessä päivystäjän kanssa voit pohtia miten asian kanssa voisi edetä.

Sinä olet tärkeä. Tunne, joka sinulla nyt on, on varmasti raskas, mutta se ei tarkoita, että joutuisit kantamaan tätä tunnetta aina. Apua löytyy. Ja muista, että jaettu huoli on aina puolikas kantaa!

Pidä huoli itsestäsi!

Lämpimin terveisin,
Lasten ja nuorten puhelimen ja chatin päivystäjä

Vastaa aiheeseen: Mitä teen kun haluan kuolla koska..

Olethan kohtelias ja kunnioitat muita keskustelijoita. Viestit tarkistetaan ennen julkaisua.


Back to top