Olen 96-syntyinen poika, joka on lopen kyllästynyt ottamaan kaiken ”paskan” niskaansa. Kotona asiat ei todellakaan ole hyvin, vaikka äiti ehkä niin luuleekin. Pikkuveljeni on pari vuotta nuorempi ja on syy tähän, että kohta menetän mieleni järjen. Nimittäin kaikki aina lähtee pienestä riidasta, joka hänen sanojensa päätteeksi muuttuu suuremmaksi jutuksi. Hän on ainut ihminen maailmassa, joka osaa vetää oikeita naruja saadakseen minut tuntemaan itseni mitättömäksi ja surkeaksi. Kooltaan olen häntä paljon suurempi ja voimakkaampi, mutta se ei häntä estä. Äitini huomaamatta hän satuttaa minua sanoin, ja kuitenkin kaikki aina on minun vikaani. Yleensä yritän vaientaa häntä esim. ruokapöydässä huutamalla lujaa ”turpa kiinni jo” mutta se ei auta. Siihen taas sitten yhtäkkiä puuttuu äiti. Ihan kuin veljeni ei olisi tehnyt mitään. Hän loukkaa aina pahoin minua, eikä kukaan ymmärrä sitä. Lopuksi minulta menee hermot ja uhkaan joko lyödä häntä tai muuta. Sekään ei estä, vaan saan taas lisää paskaa niskaani. Kuin ihmeen kaupalla olen aina saanut itseni hillittyä hakkaamasta häntä puhki. En ole väkivaltainen, enkä koskaan ole ollut, mutta aina kun hän alkaa tappamaan minua sanoillansa, tunnen suuren tarpeen lyödä häntä, koska tätä on jatkunut jo useampi vuosi. Tänään sitten otin itseäni niskasta kiinni ja uskalsin tulla tänne pyytämään apua.. toivottavasti on olemassa jotain joka auttaa koska tulen hulluksi
Tämä on Nuortennetin ylläpidon viesti.
Hyvä nimimerkki ”väsynyt”,
kirjoitit hyvin vakavasta asiasta, jonka selvittämiseen tarvitset aikuisen apua. Löytyykö lähipiiristäsi ketään sellaista aikuista, jonka puoleen voisit kääntyä? Kouluissa ja oppilaitoksissa tällaisia tilanteita varten on esimerkiksi kouluterveydenhoitaja tai koulukuraattori, jotka osaavat ja haluavat auttaa. Näin loma-aikana omalla terveysasemalla on terveydenhoitaja, jonka puoleen voi kääntyä.
Voit myös soittaa Lasten ja nuorten puhelimeen numeroon 116 111, joka on auki arkisin klo 14-20 ja viikonloppuisin klo 17-20 (puhelu on maksuton). Juhannuksen jälkeen puhelin on auki 25.6.-12.8. klo 17-20. Voit myös kirjoittaa Lasten ja nuorten nettiin, josta saat aikuisen vastauksen. Tai käy tutustumassa nuortennetin sivuilta http://www.mll.fi/nuortennetti/ löytyviin ”aikuisen apua” – teksteihin.
moi! tosi kurja kuulla sun tilanteesta. itelläni ei oo sisaruksia, joten en osaa oikeen neuvoa. tuli vaan mieleen, että ootko koittanu puhua sun äidille tosta kahdestaan? entä jollekin muulle perheenjäsenelle, isälle, isäpuolelle, muille sisaruksille, isovanhemmille? jos perheestä ei löydy tukea, kannattaa jutella jollekin psykologille. mä kävin perheterapiassa äidin kanssa, kun ei tultu toimeen, ja se autto tosi paljon. onneks kirjotit tänne! voimia sulle ja toivottavasti asiat selvii :)
Tiedän täysin mitä tarkoitat! Itselläni on kolme vuotta nuorempi pikkusisko joka yhtä lailla laukoi hyvinkin loukkaavia kommentteja ja haastoi riitaa pienimmistäkin asioista pitkin päivää. Olin monesti menettänyt hermoni ja riidat olivat välillä hyvinkin pahoja. Kotona olevien riitojen ja koulussa olevien kaverisotkujen takia masennuin ja jouduin ongelmiin varastelun vuoksi. Onneksi alkoi loma niin sain aikaa selvitellä ajatuksia. Riidat kotona jatkuivat edelleen mutta yhtenä iltana aloin jutella pikkusiskolleni kunnolla. Kerroin omista ongelmistani ja murheista, jonka jälkeen sisko alkoi vuodattaa omia ongelmiaan. Sinä yönä juttelimme monta tuntia ja selvisi, että sisko oli purkanut omaa pahaa oloaan minuun, sillä hän tiesi etten ikinä jättäisi häntä vaikka hän sanoisi mitä. Sen yön keskustelun jälkeen välimme ovat olleet paljon paremmat ja läheisemmät. Ymmärsin että ilkeyksien sijaan sisko yrittikin huutaa minulta tukea ja apua.
Itelläni sama ongelma paitsi että isoveljeni on tosi väkivaltanen sopisin tohon melekinzkn nyrkki silmään siis tarinaas isoveljeni on semmonen että jos vaikka vähän pelästytän häntä se heti lyö minua ja se ottaa vitsit tosissaan esim. jos olen paikassanni missä isoveljeni oli äsken se rupee heti vetämään ja kiroileen.