Olen 17v poika ja minua on kiusattu ala-asteelta asti vielä nykyhetkeen, olen viimeiset kaksi kuukautta vain miettinyt että haluan pois täältä, pois tästä perheestä, pois tältä paikkakunnalta, jopa pois tästä elämästä. Kotona vanhempani vain haukkuvat ja syyttävät minua erinäisistä asioista, ja näiden asioiden takia en ole kuulemma luotettava ihminen ja siksi en pääse ikinä oikeiden ja harvojen ystävieni luokse avautumaan asioistani[osa tekstistä poistettu] auttakaa minua mitä teen?
Hei ,
viestistäsi herää iso huoli sinusta. Noin kauan kestänyt kiusaaminen on musertavaa ja todella, todella väärin. En tiedä onko kukaan siihen puuttunut vuosien varrella (?), mutta ilmeisesti aikuinen/aikuiset eivät ole siinä onnistuneet. Lukiossa ja ammattikouluissa opet saattavat joskus ajatella, että oppilaat ovat jo sen verran isoja, ettei kiusaamista joko esiinny tai että nuoret osaavat itse selvittää keskinäiset asiat. Mutta asiahan ei ole näin. Kiusaaminen ylemmillä asteilla on hyvin yleistä ja aivan yhtä lailla aikuisella on velvollisuus siihen puuttua.
Kurjaa, että vanhempasi eivät luota sinuun. Eli eivätkö he päästä sinua näkemään kavereitasi? Pystyykö vanhempiesi kanssa keskustelemaan asiasta rauhallisella hetkellä ja tuoda se esiin, että kaipaisit heidän tukeaan ja luottamusta jatkuvan epäilyn ja syyttelyn sijasta? Ja että sinulla on tosi paha olla koulukiusaamisen sekä tämän luottamuspulan vuoksi. Voi olla, että olet yrittänytkin rauhassa keskustella vanhempiesi kanssa.. entä jos kirjoittaisit ajatuksesi paperille ja jättäisit kirjeen heille luettavaksi?
Vaikka sinulla on nyt sellainen olo, että elämä on pelkkää huonoa, niin jaksa uskoa, että asiat voivat muuttua! Olet elämäsi alussa ja pian saavut siihen vaiheeseen elämässäsi, jolloin voit itse valita ja säädellä elämääsi enemmän. Viettää aikaa kavereidesi kanssa niin paljon, kuin haluat ja asua kodissa, jossa kukaan ei syytä sinua. Kiusaaminen ei ole ollenkaan sinun syysi eikä tarkoita, että sinussa olisi vikaa. Päinvastoin! Mutta kiusaaminen silti satuttaa ja jättää arvet. Tärkeää olisi, että sen aiheuttamasta kivusta pääsisi puhumaan jollekin luotettavalle ihmiselle, aikuiselle. Sinulla ja sinun tunteilla on oikeus tulla kuulluksi. Voisitko siis ajatella, että kävisit juttelemassa esimerkiksi koulusi terveydenhoitajan tai koulupsykologin kanssa? Synkät ajatukset, joista kerroit, ovat huolestuttavia ja olisi hyvä, jos pystyisit sanomaan nekin ääneen.
Älä luovuta äläkä jää yksin! Jos haluat jutella nimettömänä luotettavan ihmisen kanssa, niin voit soittaa ilmaiseksi Lasten ja nuorten puhelimeen 116 111.
Rohkeutta ja voimia sinulle!
Hei oon vasta 14 ja aika pentu suhun verratttuna ja mun yht tosi hyvää kaverii on kiusattu ja mä sit tuin sitä ja se piti mun tukea tosi tärkeenä koska sillä ei ollu muita luottohenkilöitä keille kertoo ei ees sen vanhemmat. Mut toi on kurjaa et sun vanhemmatkin haukkuu ja muuta mut määmä neuvoisin sua olemaan välittämättä kiusaajista mut se on varmaan tosi vaikeeta mut koita olla masentumatta niistä koska sit jos oot masentunu niin sun on tosi vaikee tutustua keneenkään. Koita etsiä joku luottohenkilö jonka kanssa puhua ja viettää seuraa tai kirjoita päiväkirjaa ja lue sitä sitten viidenkymmenen vuoden päästä kun kaikki on hyvin ja sinulla on perhe ja ystäviä ja ajattele itseäsi vahvana sotilaana joka selvisi vaikesta ajoista. Koita jaksaa ja pysyä positiivisena! Olen hieman surullinen kun tuollaista tapahtuu ja maailma tuntuu niin pahalta aina välillä. Pysy itsenäsi ja jatka eteenpäin koita puhua vanhemmillesi ja kohtahan pääset jo muuttamaan omaqn kotiin ja jättämään kaiken taaksesi:) voimia!