Mä en tiie, et miks ja mitä mä nyt kirjotan, mut mun on pakko vähän purkautuu. Oon 14 ja oon kokenu mun elämässä vaikka ja mitä, vaikkei olis pitäny.
[osa tekstistä poistettu] mulla on koko aika huono-olo ja väsyttää yms. Mut en tavallaan haluu kertoo kellekkään, koska en koe, et mulla on oikeesti ONGELMIA, koska oon normaalikokonen yms, ni must tuntuu et kaikki vaan naurais mulle, jos kertoisin. Ja jos kertoisin, ni ajattelen, et muut ajattelee, et oon ihan hullu tai jotain tollasta.
Lisäks kaikki mitä teen, ni tuntuu tosi raskaalta ja ei millään jaksais.. Arki on ihan samanlaista ja on jotenki tosi surullinen ja alakulonen olo. En hyväksy itteeni,vihaan itteeni ja tuntuu, et multa vaaditaa tosi paljon! Tuntuu, etten oo tarpeeks hyvä yms, [osa teksistä poistettu]
Mun mielialatki vaihtelee tosi paljon.. Saatan olla tosi ilonen ja yhtäkkiä saatan haistattaa jo jollekki.. Eli menee ihan eestaas.
Mä en jaksa alkaa enempää purkautuu..
Mut mullei oo mitään hajuu mitä tehdä.. En kehtaa mennä puhumaa, koska ajattelen, ettei kukaa jaksa kuunnella tällast..
Oon niin väsyny tähän. Joka päivä taisteluu noita kaikkia vastaan. Haluun olla terve ja nauttia elämästä, ehkä se joskus onnistuu :)
Hei,
viestissäsi on paljon isoja huolta herättäviä asioita. Palstan sääntöjemme vuoksi en voi julkaista suurta osaa viestistäsi.
Olet tosi nuori ja kerrot, että olet kokenut elämässäsi vaikka ja mitä. Vaikuttaisi siltä, että sinulla on tosi paha olo ja olet aika yksin sen olon kanssa? Tavallaan koet, ettei sinulla ole ongelmia (ainakaan toisen kertomasi asian suhteen) ja toisaalta taas selvästi tajuat, että tällä hetkellä et voi hyvin etkä pysty nauttimaan elämästä. Minusta se on jo hyvin iso merkki siitä, että tarvitsisit nyt apua ja tukea mahdollisimman pian. Ei sinun tarvitse yksin kamppailla näiden asioiden kanssa ja uskon, että läheisesi olisivat valmiita hakemaan sinulle oikeanlaista apua ja todellakin ”jaksaisivat kuunnella” sinua, kun tietäisivät, miten asiat oikeasti ovat.
Osasitkin itse hyvin todeta sen, että elämäntapasi aiheuttaa sinulle väsymystä ja jaksamattomuutta. Kehossasi ei ole tarpeeksi polttoaineita, jotta se pysyisi kunnolla liikkeessä. Tämä vaikuttaa suoraan myös mieleesi. Mutta tiedän, ettei sinun ole helppoa tehdä muutosta tuosta vaan, koska tällä hetkellä ahdistut suunnattomasti, jos sinun tulisi alkaa elää normaalimmin. Siihen tarvitsetkin apua. Pikku hiljaa tulet huomaamaan, ettei maailma kaadu, vaikka et kontrolloi jokaista suupalaasi ja annatkin itsesi ja kehosi nauttia. Huomaat ehkä, että kivempi on voida hyvin, kuin rangaista itseään ja kehoaan. Mitä hyvää siitä loppujen lopuksi koituu? Olet kaunis ja sopiva omana itsenäsi ja ainutlaatuinen yksilö tällä maapallolla.
Kannustan sinua ottamaan sen rohkean askeleen, että kertoisit jollekin aikuiselle kaikesta siitä, mitä tännekin kirjoitit. Onko koulussasi terveydenhoitajaa? Hän on yksi sellainen aikuinen, kenen kanssa voisit käydä juttelemassa, jos esimerkiksi vanhempien kanssa puhuminen tuntuu aluksi hankalalta. Voit käyttää apunasi Huoli puheeksi -lomaketta (http://www.mll.fi/huolipuheeksi) tai kirjoittaa vaikka lapulle/kirjeeseen asioista ja viedä/näyttää se aikuiselle. Toivon kovasti, että haet apua itsellesi!
Paljon rohkeutta sinulle!!
