Mun yks kaveri harmittaa mua. Se on siis ihan aina ongelmissa. AINA. Kun tutustuin siihen, se oli usein mielisairaalassa ja millon oikeessa sairaalassa alkoholin takia. Se on yrittäny itsemurhaa. Se katkoo luitaan jatkuvasti ku tekee kaikkee tyhmää. Sillä on jatkuvasti draamaa suhteissansa, ja se kuvailee yksityiskohtaisesti mulle niiden seksielämää (MITÄ EN HALUAIS KUULLA!!) ja sitten kaikki niiden parisuhdeongelmat kasataan mulle. Jopa sen poika/tyttöystävät tulee mun luokse puhumaan näistä niiden parisuhdeongelmista! Mä yleensä joudun oleen sen riitojen keskellä semmonen ihminen joka yrittää selvittää kaiken.
Se on hirveissä ongelmissa perheensä kanssa koska ei osaa muuta kun valittaa niille. Se vaihtaa seurustelukumppanii kuukauden välein, ja kaikki nää suhteet on nettiystäviä (joista noin 80% hakkaa sitä, tai käyttää hyväkseen) se on poliisien kanssa jatkuvasti tekemisissä, millon varastelusta tms, ja millon tekemässä rikosjuttua sen ex:istä. Se ryyppää ja tupakoi vaikka on alaikänen. Se valehtelee ja kieroilee jatkuvasti.
Sitten se ylireagoi joka asiasta. Se kiukuttelee, ja haluaa muiden palvelevan sitä. Esimerkiksi joskus ravintolassa se nosti hirveen shown pystyyn koska se ei halunnu mennä hakeen ruokaa vaan halus jonkun tuovan ne pöytään. Se olettaa et ihmiset juoksee sen luokse heti jos se tarvii seuraa, minuutin varotusajalla. Sit se suuttuu, jos ei vaan oo aikaa. Se myös on tehnyt pari aborttia ja monia keskenmenoja. Sen mielestä on oikein juoda ja tupakoida vauva mahassa, jos ite tahtoo.
Mua alkaa meneen nii hermo tähän. Aina, kun se tulee jutteleen mulle, musta tuntuu että oon sen ongelmien purkuväline. Kun se laittaa viestiä, se ei edes vaivaudu kysyyn miten mulla menee, vaan samantien alottaa puhuun omista ongelmistaan.
MÄ EN KESTÄ ENÄÄ :( haluaisin että se kyselis joskus multa että mitä mulle kuuluu ja miten mulla menee… ja että se ei jatkuvasti tekis noita tyhmäilyjä…
Hei!
Et kertonut kaverisi ikää, mutta sillä ei ole kauheasti väliä sillä tuo kuulostaa todella tyhmälle!
Sano ystävällesi että olet huolissasi hänestä (jos olet) mutta sano myös että olet kyllästynyt jatkuvana ovimattona olemiseen ja että tarvitset omaa aikaa ja huomiota itsellesi.
Kannattaa olla hänen tukenaan jos hän sitä tarvitsee, mutta jos käyttää aikaansa vain sinulle valittamiseen, niin laita vaikka puhelin hetkeksi kiinni, kutsu muita kavereita kylään ja tehkää jotain hauskaa.
Sulla on oikeus onnelliseen ja stressittömään elämään, ainakin niin ettei kokoajan tartte olla lohduttajana jne.
Eli hanki omaa aikaa ja positiivisia ihmisiä ja asioita ympärillesi.
Kaverin suhteen koita avoimesti puhua ja kysyä, miksi hän tekee tuollaista ja voisiko hän hiukan rauhoittua jne, koska ei niistä tavoista niin helposti pääse ja nuo asiat ovat hänelle todella epäterveellisiä ja vaaraksi hänelle!
Jos hän odottaa kaikilta erityiskohtelua niin kannattaa jotenkin palautella häntä maanpinnalle, ei nyt välttämättä kaatamalla kuralätäkköön ja nauramalla mutta sanomalla vaikka ettei hän voi aina saada kaikkea jne.
Mutta onnea sulle ja koita jaksella, halit :)
