Olen 13 vuotias tyttö ja mua ahistaa kokoajan todella paljon. Oon saanu puhuttua siitä vain yhdelle ihmiselle, edes vähän, mutten pysty kertomaan kenellekkään.
Mun elämäs on tapahtunut nyt vähän kaikkea, entisen isäpuolen takia muutto (pois sen luota, ettei se löydä meitä), takaisin paluu, poliisiasioita yms.).
Mä en nää mitään ulospääsyä tähän pahaan oloon, ahdistaa ihan hierveästi, selkäkipuja tulee välillä sellaisiakin etten meinaa saada henkeä ja muutenkin. Haluisin olla yksin kokoajan, mut toisaalta pelkään yksinoloa ja hylätyksi tulemista.
En kuitenkaan pysty puhumaan tästä kunnolla kenellekkään, näin ihan vähän vain.
[osa tekstistä poistettu]
Kuraattorikin on rehtorin takia kysellyt minulta, että olenko masentunut tms, mutta sanoin vain etten ole, ettei mulla ole mitään hätänä.
Voisiko joku neuvoa mitä mä teen tän kanssa, kun en pysty kertomaan kenellekkään.
Tämä on Nuortennetin ylläpidon viesti.
Hei,
Kirjoitit vakavasta asiasta, jonka selvittämiseen tarvitset aikuisen apua. Löytyykö lähipiiristäsi sellaista aikuista, jonka puoleen voisit kääntyä? Kouluissa ja oppilaitoksissa tällaisia tilanteita varten on esimerkiksi kouluterveydenhoitaja tai koulukuraattori, jotka osaavat ja haluavat auttaa.
Voit myös soittaa Lasten ja nuorten puhelimeen numeroon 116 111, joka on auki arkisin klo 14-20 ja viikonloppuisin klo 17-20 (puhelu on maksuton) tai kirjoittaa Lasten ja nuorten nettiin. Halutessasi voit myös kopioida yllä olevan tekstisi ja lähettää sen Lasten ja nuorten netin kirjepalveluun, josta saat aikuisen vastauksen. Tai käy tutustumassa nuortennetin sivuilta http://www.mll.fi/nuortennetti/ löytyviin ”aikuisen apua” – teksteihin.
