Mulla on ollut jo reilut puolisen vuotta vaikeuksia hallita itseeni. Oon 14 vuotias tyttö, ja aloitin syksyllä seiskaluokan. Mua ahdistaa ihmiset, ihan kaikki ihmiset, kaveritkin. En osaa olla kenenkään kanssa, enkä osaa lainkaan hallita itseäni. Saan jatkuvasti kohtausia, olen aivan hirveä kavereilleni, enkä osaa hallita itseeni. Pahaksin tavaksi on tullu, et lintsaan aina päivän yksinäni kaupungissa, eikä vanhempani tiedä mitään. En osaa puhua kenellekkään, en osaa syödä, viikot menee ihan ohi. Joka viikko on täysin samanlainen, ei koskaan mitään uutta, ei ikinä mitään.. en saa öisin nukuttua, ja olen jatkuvasti aivan sekaisin. Tiedän itsekkin olevani epätasapainoinen, ja kaveritkin tietää sen. Mutta itsetuhoinen en ole. Ne yrittää jatkuvasti auttaa, ne on mukavia jne, mutta olen silti niille kusipää, en haluais olla, en vaan osaa hallita itseeni. Olen väsynyt koko ajan, eikä kotonakaan mee kaikki ihan putkeen.. Tiedän että mun pitäis tehdä jotain, mutta en tiedä mitä. Auttakaan oikeasti, en osaa olla. En välitä mistään, en mistään, en osaa lainkaan ns. ”ihastua” jne, kunhan vaan olen. Auttakaa. Mitä voin tehdä?
Voin jotenkin yrittää selkeyttää sulle sun käyttäytymistä. Ensinnäkin oon ite ollut jo vuoden pois koulusta masennuksen ja ahdistuksen vuoksi. Terapia meneillään.
Parivuotta sitten aloin oireilla vähän samoin kuin sinä. Olin levoton jännittynyt ja kavereiden kanssa olo ei enää innostanut niin paljon. Pikkuhiljaa aloin muuttumaan iloisesta ja puheliaasta ahdistuneeksi ja kireäksi. Kaikki ihmiset ahdisti. Tuntui aivan hirveältä.
Kaiken oireilun taakse oliki piiloutunu monenlaisia ”ongelmia”: surua läheisen kuolemasta,huolta tulevaisuudesta jne.. Ja edelleen uusia asioita tulee esiin kun käsittelen ahdistustani terapiassa. En voinut kuvitellakkaan että pahan olon takana olisi tällaisia asioita. Olen tosi onnellinen että kerroin pahasta olosta terkkarille jonka avulla sain apua auttajilta.
Suosittelen kertomaan asiasta esim.terveydenhoitajalle, niin saat apua ongelmaasi!
