Olen todella ihastunut yhteen poikaan,joka on samalla luokalla,kuin minä.Olemme 3-5 luokkalaisia ja en tiedä mitä pitää tehdä.Tiedän,että moni on lähettänyt saman tapaisen viestin.Nyt koulussa meijän luokan pari tyttöö on senkaa koko ajan.Ja en ole mikään kaikkein nätein.Olisi mukavaa jos joku auttaisi minua.
Mun mielestä 3-5 luokkalaisten, tai ylipäätänsäkään ala-aste ikäisten ei kannattaisi edes seurustella, ei siitä kuitenkaan tule mitään. Ne suhteet kestää korkeintaan muutaman viikon. Ihan älytöntä mun mielestä noin nuorena seurustella. Ehkä jo sitten ylä-asteella.
Nii saattaa olla vähä aikast seurustella mut jos sä haluut tutustuu siihen ni ootko jutellu facebookis? Tai yrittäny päästä samaan ryhmään koulun ryhmä töissä? Voisit joskus sanoo sille jtn vaik sen vaatteist ja kiittää ja sillee :) vähä jotai plussaa ku vaa kattella ni se huomais sut :)) mut sinuna mä odottaisin viel ihan vaa muutaman vuoden vaik seiskalle tai kasille ni se suhde voi oikeesti kestääkki ja varsinki jos tykkäät siit viel sillonki..! :))) ja muista myös et vaik ne toiset tytöt on nättei ni se ei tee sust yhtään rumempaa ;)
Moikka! :)
Kerroit että kun suutut veljellesi ”et ajattele vaan teet”. Tiiän ite tunteen hyvin mutta se syyllisyys on aika kauhea juttu sitten tekojen jälkeen, joten mietin olisko mitään keinoa muuttaa tota asiaa.
Kuulostat kuitenkin ajattelevaiselta ihmiseltä ja välität muista vaikka pinna on joskus kireällä.
Voisitko silti yrittää hillitä itseäsi kun suutut vaikka menemällä huoneeseesi tai lenkille kun teille tulee riitaa?
Silloin ei jää aikaa lyömiseen tai haukkumiseen kun laittaa vaikka lenkkarit jalkaan ja menee lenkille.
Semmonen tulis mulla mieleen koska vaikka sisarukset tappelee joskus niin ei se silti ole kivaa ja sitä voi myös vähentää.
Tai jos sulla on muuta tekemistä (vaikka joku harrastus) niin mahdollisesti meet tekemään sitä.
Eli kun tulee riita niin hengität syvään ja vaikka ärsyttää niin haastat itteäsi ja käännät selkäsi tappelulle.
Se ei hyödytä mitään ja sen jälkeen olo on kurja.
Yrität siis pitää itsesi kiireisenä ettei aikaa jää riitelylle.
Uskon että äitisi ojentaa sua enemmän koska oot ilmeisesti vanhempi. Silloin odotetaan mallin näyttämistä yms. vaikka se onkin välillä vaikeaa. Voisitko siitä puhua vaikka äidillesi että ei ole kivaa kun sulle vaan huudetaan vaikka molemmissa on vikaa?
Opiskelu on tosiaan tärkeä juttu vaikkei se aina kiinnosta. En tiedä ootko vielä peruskoulussa vai missä, mutta kaikkiin kuitenkin pätee se että varaa tarpeeksi aikaa ja löytää itselleen sen parhaan opiskelumuodon.
Sillä siis tarkoitan, että ihmiset oppii vähintään yhdellä tavalla aina helpoiten ja se jää mieleen parhaiten. Niitä on mm. kuunteleminen (ja puhuminen), niistä asioista kirjoittaminen, lukeminen ja itse tekeminen.
Mä esimerkiksi opin monesti itse tekemällä mutta myös kirjoittamalla ja puhumalla.
Vaikkei nää tekisi opiskelusta mitään supermielenkiintoista, niin kun huomaa että jollakin tavalla asiat pysyy paremmin mielessä, se helpottaa paljon.
Sitten käytetään myös erilaisia muistisääntöjä, pieniä palkintoja kokeista (lisää motivaatiota) ja jos tiedät jo mikä haluaisit olla ammatiltasi joskus niin sekin toimii varmasti hyvin!
Joten opiskelu ei sinänsä monestikaan ole mitään tosi mielenkiintoista, mutta aina kannattaa yrittää parhaansa! Siitä enempää ei voi pyytää ja kun tietää että on lukenut kunnolla ja tehnyt kokeen rauhassa, voit olla ylpeä tuli sieltä mikä numero tahansa.
Netistä ja täältä MLLn sivuilta löytyy varmasti monenlaisia vinkkejä opiskeluun ja erilaisia muistisääntöjä ym.
Sitten, vanhemmat ei koskaan saisi erota pelkästään lapsiensa takia joten älä pelkää että sinä ja veljesi olisitte sen syy jos he edes puhuvat siitä. Myös avioliitossa tulee huonoja päiviä ja tuntuu ettei jaksa, silloin kokee ettei tule enää toisen kanssa toimeen ja on vaikeaa.
Asiat kuitenkin järjestyy aina omalla tavallaan ja omalla ajallaan mutta auttaisi myös varmasti paljon jos saisitte sovittua veljesi kanssa ja kertoisit vanhemmillesi saman kuin viestissäsi tänne, että välität heistä etkä haluaisi heidän eroavan?
Välität kuitenkin perheestäsi selvästi ja tiedät omatkin huonot puolesi, se on hyvä sillä itselleen kannattaa olla rehellinen muttei missään nimessä kannata myöskään haukkua itseään maanrakoon!
On kiva että haluat jutella jollekin! Se on monille vaikeaa (myös mulle) ja uskon että jos juttelisit jollekin niin huomaisit että se auttaa kyllä!
Kouluissa on koulukuraattori, -psykologi ja -terveydenhoitaja. Heille saa mennä juttelemaan omista asioistaan ja uskon että saat sieltä kyllä apua.
Lisäksi täällä MLLn sivuilla on chat-, puhelin- ja kirjepalvelut joihin voit ottaa yhteyttä ja kertoa ongelmistasi yksityisemmin. Saat niihin myös henkilökohtaisen vastauksen ja ideoita mihin voisit mennä kertomaan mieltä painavista asioistasi.
Onko sulla muuten läheisiä sukulaisia tai ystäviä? Jo vaikka mummolle tai kaverille puhuminen helpottaa paljon kun ei tarvitse pitää kaikkea sisällään ja miettiä niitä yksin.
Lisäksi jos mahdollista, tosiaan olisi hyvä kertoa tästä myös sun vanhemmillesi.
Ihmisistä kun harvoin näkee heidän päässään liikkuvia asioita ja ongelmiaan ennenkuin niistä kertoo jollekin.
Paljon siunausta ja tsemppiä! :) vaatii paljon rohkeutta jo kirjoittaa tänne lasten- ja nuortennettiin joten en yhtään epäile ettet voisi jakaa asioitasi myös muiden kanssa! Jos kasvokkain asioista kertominen on vielä liian epämukavaa, kokeile vaikka Huoli puheeksi – lomaketta tai tulosta tämä viestisi ja näytä se jollekin :) aurinkoista kevättä!
Hei !
Ehdottaisin että juttelet vanhempiesi kanssa. Voit myös kertoa vanhemmillesi, että pelkäät heidän eroavan.
Pikkuveljesi kanssa voisitte kanssa keskustella ja sopia, että hän jättäisi sinut rauhaan. Ja jos veljesi ärsyttää sinua, mene vaikka omaan huoneeseesi. Näytä veljellesi, että et enään ärsyynny. Silloin häntä ei enään kiinnosta ärsyttää sinua koska Et ärsyynny.
Kerroit lopussa , että kun suutut heittelet tavaroita. Aina ennen kun suutuin paiskoin ovia ja heittelin tavaroita myös. Mutta nyt teen näin jos suutun : otan tyynyni ja puren sitä :D tiedän , tuo varmaan kuullostaa ihan hullulta mutta se auttaa :DD
Tsemppiä myös opiskeluun ! :)
Heippa!
Tekstissäsi käsittelet ikävää tilannetta kotonasi. On kyllä todella musertavaa kuulla vanhemmilta sellaista viestiä, että he eivät jaksa enään. Syy ei kumminkaan todellakaan ole sinun. Ehkäpä heillä omassa työ-elämässään ja muissakin asioissa vaikeaa, ja se tulee ilmi myös kotona. Molemmat sisarukset olette kasvavia nuoria ja tähän liittyy myös tunnepurkaukset. Asiat saadaan aina puhumalla selvitettyä.
Oletko käynyt juttelemassa koulusi kuraattorille? Hän varmasti osaa auttaa sinua ymmärtämään myös omia tunnetilojasi liittyen suuttumukseen, eli se voisi todella auttaa.
Vanhempasi rakastavat sinua varmasti. Voisit ehkäpä myös kertoa heille saman, että rakastat heitä myös todella paljon? Sanoa sen ääneen heille. Elämässä tulee vaikeita tilanteita, mutta niistä selvitään aina. Muistat vain pitää lipun korkealla, ja voisit kokeilla ehkäpä jotain uutta harrastusta värittämään arkeasi? Tuomaan lisää iloisia asioita päiviisi jotta voisit jakaa niitä perheellesi.
Tilanne tulee kyllä rauhoittumaan! Pidä vain lippua korkealla!
Heips! Tiiän miltä sul vanhemmista tuntuu, koska mun veljet tappelee kokoajan ja se ärsyttää :D En tiiä kuinka paljon nuorempi sun veli on, mutta onko sulla mahdollisuutta puhua sille? Pyydät siltä anteeksi sun käytöstä ja odotat siltä samaa. Luvatkaa toisillenne ettette tappele keskenänne
Sun kannattaa myös jutella sun vanhemmille, molemmille erikseen. Sanot niille suoraan, että miltä susta tuntuu jne. Ne kyllä ymmärtää..
Mun vanhemmat on jo eronnu, ja äiti luulee olevansa huono tässä hommassa.
Sano äidilles että se ei oo huono vaan tää on kaikki sun ja veljes syytä. Puhu porukoilles sun veljes kanssa!
Toivottavasti musta oli apua.. ~
Oon tyttö. Mulla on niin toi sama tilanne kotona. Eli tiedän tunteen. Tosin mun vanhemmat eros kun olin jotain 3 vuotta. Mulla ja mun pikkusiskolla on 10 vuotta ikäeroa ja mekin tapellaan ja haukutaan toisiamme. Me ei voida istua edes samalla sohvalla kinastelematta. Äiti on hermoromahduksen partaalla, mutta aina niistä ongelmistakin selvitään. Mua on auttanut se, että kirjoitan kun vituttaa oikein pahasti. Se auttaa oikeasti koska en suutu siskolleni niin helposti, kun on jokin muu mihin purkaa vihaansa. Koita jaksaa, toivottavasti olin avuksi.
en tiedä mikä ikäinen olet mutta käyttäytymisesi kuulostaa murrosiältä. Itselläni on kaksi pikkuveljeä joten tiedän tasan miltä sinusta tuntuu. Kannattaa pitää pää kylmänä ja haastaa mahdollisimman vähän riitaa. Muista että vanhempiensi ero ei ole sinun syysi. :)