miten jaksaisin paremmin

Hei.

Oon 17-vuotias tyttö. Oon aina ollut tunnollinen paitsi koulussa myös elämässä yleensäkin, ja pyrkinyt auttamaan jos joku apua tarvitsee. Usein jätän omia murheita kertomatta, koska en halua rasittaa muita. Ehkä siks tulinkin nyt tänne kirjottamaan.

Ysiluokan keväällä kasaantui koulustressi, joka ei lomien alettua hellittänytkään aivan täysin. Syksyllä aloitin lukion ja pyrin panostamaan siihen täysillä. Pari kuukautta koulujen alkamisen jälkeen kerrottiin, että ukkini oli kuollut, ehkä oman käden kautta, meille ei kerrottu sen tarkemmin. Jostain syystä perheemme eivät ole olleet väleissä, enkä siis koskaan oppinut tuntemaan häntä, vaikka olisin halunnut. Kukaan muu ei oikein surenut asiaa – ainakaan näkyvästi, joten mäkin jäin siihen uskoon, ettei oikein edes ”saa” itkeä. Pian pikkusiskoni jäi kiinni juomisesta ja hänet piti hakea keskellä yötä päivystyksestä. Myöhemmin tuli julki myös toinen asia, joka veti maton jalkojen alta ja tuli vähän sellainen tunne, että voiko kehenkään oikein luottaa. Mikään asia ei siis suoranaisesti mua koskenut, lähipiirissä kuitenkin.

Lisäksi mun porukat riitelee välillä tosi usein. Niillä on välillä jaksoja, jolloin ne saattaa riidellä lähes joka ilta ja suoraa huutoa jatkuu jopa useita tunteja. Isosiskona oon monesti peittäny nuorimman siskon korvat kun se itkee sylissä, ja luonnollisesti siinä oppii nielemään oman itkunsa. Tietty porukoilla on tosi pitkiäkin aikoja, ettei ne riitele ollenkaan, mutta silti oon 11-vuotiaasta pelänny, että ne vielä eroais.

Stressi on edelleen melkonen. En oikein osaa rentoutua. Keskittymiskyky on heikentynyt, sitä kautta muistikin välillä entistä kehnompi. Syön tosi paljon tai välillä tosi vähän. Toisinaan tuntuu tosi raskaalta lähteä tekemään jotain, ja esim. läksyt jää herkästi tekemättä ja välillä yrittää etsiä syitä, miksi ei lähtisi vaikkapa harkkoihinkaan. Oon tosi positiivinen ihminen, mutta ajatus siitä miten en ehkä selviäkään vaikka jostain koulusuorituksesta on yleistynyt ja se ahdistaa toisinaan melko paljonkin. En luota itteeni, vaan pidän itseäni huonona ihmisenä. En aattele itsetuhosesti, mutta eristäydyn joskus muista sillä perusteella, että niillä on hauskempaa ilman mua, koska vaan pilaan tunnelman.

Anteeksi että kirjotin näin pitkästi, mutta koitin kerätä tähän joitain syitä, miks arvelen mun olevan näin väsynyt nykyään. En jaksa oikein mitään, kiinnostuskin lopahtanut. Haluaisin nyt vaan tietää, miten mun kannattais lähteä liikkeelle, että jaksaisin taas paremmin. YO-kirjotukset alkaa syksyllä ja tiedän, että ne tulee olemaan vaikea paikka koska oon jo valmiiks näin stressaantunut. Jos siis joku osaisi antaa vinkkejä, olisin enemmän kuin kiitollinen!