Käytämme evästeitä parantaaksemme sivujemme käyttäjäystävällisyyttä ja toimivuutta. Jatkamalla verkkosivuilla vierailua, hyväksyt evästeiden käytön vieraillessa Mannerheimin Lastensuojeluliiton verkkosivustolla. Lisätietoja.
Ovat tarpeen sivustomme teknisen toiminnan ja käytön vuoksi. Nämä evästeet eivät kerää käyttäjästä tietoa, jota voitaisiin hyödyntää markkinoinnissa tai muistamaan käyttäjän valitsemia sivustoja.
Luovat tilastollista tietoa siitä, miten käyttäjät käyttävät verkkosivua ja tiivistävät pyyntöjen toteutuksen nopeutta.
Keräävät tietoa ja analysoivat, kuinka loppukäyttäjä käyttää verkkosivuja ja mitä mahdollista mainontaa käyttäjä on nähnyt ennen vierailuaan verkkosivuilla. Koordinoivat ja mittaavat mainoksia. Käytämme yhtä tai useampaa evästettä verkkomarkkinointiin ja kohdentamistarkoituksiin sekä kiinnostuksen kohteisiin perustuvan käyttäjäprofiilin luomiseen.
Moi, 11v täällä .. Oon alkanu viiltelee ja isä sai tietää, en tiiä mitä sanon sille.. Ehdotuksia/vinkkejä kellään?
Hei!
Olen tosi pahoillani, että jostain syystä tunnet tarvetta viiltelyyn. Olen kuitenkin iloinen, että isäsi sai tietää asiasta, sillä nyt et ole yksin pahan olosi kanssa.
Viiltelyhän on vain oire, ei itse ongelma. Yleensä sen taustalla on sellaista pahaa oloa, jota on vaikea kestää ja itsensä satuttaminen voi tuoda hetken ajaksi pienen helpotuksen tunteen. Se ei tietenkään korjaa itse ongelmaa, joka pysyy ja ehkä myös pahenee, jos siihen ei hae tai saa apua.
Siksi olisikin hyvä pysähtyä miettimään, mistä sinulle tulee huono olo? Kohteleeko joku sinua huonosti kotona, koulussa tai vapaa-ajalla? Onko tapahtunut jotain, minkä käsittelyyn et ole saanut apua? Nyt, kun isäsi tietää viiltelystäsi, sinulla on mahdollista saada siihen apua. (Toki apua voi hakea myös ilman vanhempia.)
Sinun ei tarvitse pahoitella tekemääsi tai hävetä sitä. Se, miten voit, ei ole sinun vikasi. Kun kysyit, mitä sanoisit isällesi, kehottaisin kertomaan asioista, jotka harmittavat sinua. Tutkimusten mukaan puhuminen auttaa. Olosi keventyy ja voitte yhdessä miettiä, mitä seuraavaksi voisi tehdä. Toivon, että he huolehtivat viime kädessä siitä, että saat apua.
Voit vaikka aloittaa kertomisen näillä sanoilla: Minua on harmittanut… Minulle tulee aina mälsä olo, kun… Minusta on jo jonkin aikaa / pitkään tuntunut, että… Olen miettinyt, että…
Keksisitkö näihin aloituksiin jatkoja? Täältä Nuortennetistä löytyy myös ”Huoli puheeksi” -niminen lomake, johon voi rastittaa asiat, jotka painavat mieltä, jos niistä on vaikea alkaa puhua. Lomake löytyy täältä Nuortennetistä kohdasta Apua ja tukea – Puhu huolista – Huoli puheeksi! -sivu ja lomake. Voisiko se auttaa sinua?
Itse viiltelyn suhteen neuvoisin sinua pohtimaan muutamaa asiaa: missä tilanteissa tarve itsensä satuttamiselle tulee? Huomaisitkohan sen jo hyvissä ajoin niin, että ehtisit miettimään jotain muuta tapaa helpottamaan oloasi? Saman kehollisen reaktion saat esimerkiksi rämpyttämällä kuminauhaa rannettasi vasten, valuttamalla kylmää vettä ranteillesi tai kasvoillesi tai juoksemalla kovaa niin kauan kuin jaksat. Näillä keinoilla kehosi saa samankaltaisen reaktion, mutta niistä ei tule mitään pysyviä jälkiä eivätkä ne vahingoita sinua.
Tai voisitko ajatella, että silloin, kun sinulla on kurja mieli, ansaitsisitkin jotain ihanaa, josta tulee lämmin ja hyvä olo? Esimerkiksi lämmin kupillinen kaakaota ja kaunista musiikkia, vanhemman halaus, hetki päähierontaa tai sitten soitto tai viesti jollekin sinulle tärkeälle ihmiselle (ystävälle, sisarukselle, serkulle tai vaikka isovanhemmalle).
Tällaisia asioita voit miettiä myös ammattilaisen kanssa. Heille voit puhua kaikista murheistasi ja miettiä yhdessä, mikä sinua auttaisi. Tällaisia ammattilaisia on jokaisessa koulussa: esimerkiksi terkkarit, kuraattorit ja psykologit. Tai ehkä sinun koulussasi on muitakin ammattilaisia? Käännythän rohkeasti heidän puoleensa. Voit aloittaa vaikka varaamalla ajan ja sanoa, että olet aloittanut viiltelyn ja tarvitset apua. He kyllä tietävät, miten siitä voi sitten jatkaa.
Myös meille tänne Lasten ja nuorten puhelimeen voi soittaa tai olla meihin yhteydessä chatin tai nettikirjeen välityksellä. Meihin voi ottaa yhteyttä missä tahansa asiassa eikä palvelumme maksa sinulle mitään. Tallennathan numeromme (116 111) puhelimeesi, jos joskus tekee mieli jutella jollekin, joka kuuntelee. Voimme vaikka yhdessä miettiä, miten tästä viiltelyasiasta voisi jutella vanhemmille.
Olet tärkeä ja rakas kaikille läheisillesi, annathan heidän auttaa sinua ja pidäthän itsekin hyvää huolta itsestäsi! Kaikki muuttuu kyllä paremmaksi, lupaan sen!
Halauksin,
Lasten ja nuorten puhelimen ja chatin päivystäjä