Moi, oon tänä syksynä lukion alottanu poika. Noin vuos sitte tehtiin kaverin kanssa jotai tyhmää, ja kaverin isä sano että mun pitäs kertoa mun vanhemmille siitä. Nyt vuotta myöhemmin en oo vieläkään sanonut mitään siitä. Mua vaan hirvittää ajatus siitä miten pahasti mun porukat pettyy muhun.. Ehkä sen seurauksena mun tunnemaailma on jotenki lamaantunu, ku päivä päivältä tunnen vähemmän kaikkea muuta paitsi sitä jännittyneisyyttä että mun pitäis kertoa… Joskus musta jopa tuntuu siltä, että jos ihmisen persoonallisuus on maalattu taulu, niin mun taulu on melkein kokonaan valkonen paitsi reunoilta vielä värikäs, mutta ne reunatkin ohenee pikkuhiljaa. Mut jos vaan saisin kerrottua asiasta ni se tauluki pikkuhiljaa palais värikkääks.
Musiikki ja tvsarjat saa mut jotenki tuntemaan oloni paremmaksi ja siltä että kuuluisin oikeesti jotenkin johonkin, mutta heti ku oon yksin ilman musiikkia ja tvsarjoja niin mun pää vaan lyö tyhjää..
