Moi. Oon siis 12v tyttö. Oon aika silleen laiha tai et mulla näkyy esim rintamusta vähän läpi. Aina kun katon itteeni peilin edessä niin tuntuu siltä et oon paljon vähemmän itsevarma kuin yleensä. Yleensä mä ajattelen et oon hyvä tälläsen mut joskus tuntuu et mä valehtelen ittelleni. Käytän usein sellasia vaatteita jotka ei ole ihonmyötäsisiä ja käytän sellasia tosi baggy vaatteita et mun kehon muodot sun muut ei näkyis niin paljoo. Tää on yks niistä lukuisista syistä miksi en myöskään tykkää koulu-uinneista. Aina pukkarissa mulla on sellanen olo et en haluu olla muiden katseiden alla. Terkkarilla mulle välillä hoetaan kuinka mun pitäs syödä enemmän jotain ihme energia pitoista ruokaa tai jotain. Urheilen tosi paljon ja mulla on myös ehkä joku kasvupyrähdys niin mun äiti vaan aina sanoo että pyritään vaan siihen ettei paino laskisi ja sitä yritetään nostaa vähän samalla kun kasvan pituutta. Silti toi on sellanen aihe mistä en tykkää puhuu. Joskus jotkut sanoi että mä oon täydellinen kun en oo mikään iso ja läski tai jotain en mä muista. Sillon se tuntu samaan aikaan ihan kivalta mut samalla mietin että jos oisitte mun saappaissa niin ette varmaan sanoisi noin.
Mun kaverit myös usein puhuu paljon siitä kuinka mun ranteet on niin söpöt kun ne on niin sika pienet (silleen ohuet). En viitsi sanoa niille että en tykkää siitä koska ne tarkoittaa hyvää.
Mä kerran kävin mun kaverin kaa kaksin saunassa. Se on mun mielestä aika täydellinen vartaloltaan koska sillä on niin silleen hyvät lihakset mutta sillä ei näy luut eikä se oo mikään laiha. Se on niin sellanen täydellinen. Sillon saunassa se näki mut ja oli silleen et ”siis sulla näkyy niinkun luut läpi” ja et ”hei sun pitää syödä”. Sillä on ADHD, se ei oikeen ajattele välillä mitä se sanoo. Se tuollakin varmaan ajatteli että mulla on jotain ongelmia siinä että en halua lihoa tai jotain ja se ehkä säikähti että mulla on joku syömishäiriö. Toi oli kuitenkin sellanen tilanne että se haittas ihan tosi paljon ja joskus kun katon itseeni peilistä niin mun päässä pyörii ne kaikki sanat mitkä mua hittaa.
En vaan enää jotenkin jaksais. Mua alkaa jo vähän mietityttämään että onko mulla oikeesti kaikki hyvin. Mul ei oo eikä oo ikinä ollut mitään syömishäiriöitä enkä ikinä oo ajatellut et haluisin laihduttaa tai mitään. Oon ajatellut vähän päinvastoin.
Mun vanhemmat puhuu kuinka nekin oli tälläisiä lapsena mutta se ei paljoa auta. Miten saan mun painon kasvamaan. Onko siellä ylipäätänsä muita jotka tuntee samoin? En välillä tunnu hyväksyvän itseäni tälläisenä.
Mulla on nyt niin paljon kaikkea muutakin epämukavaa mun elämässä. En nyt lähde niistä tässä kirjoittamaan mutta pointti oli että tää siinä päällä ei oo kiva.
Mitä mä niinku teen nyt?
Hei 12vtyttö,
Olipa hienoa sinulta kirjoittaa ajatuksistasi tänne Nuortennettiin! Uskon, että viestisi koskettaa monia ikäisiäsi, sillä moni pohtii samankaltaisia asioita.
Koet täysin ymmärrettävästi ristiriitaisuutta siinä, kuinka toiset ihastelevat hoikkuuttasi, toiset taas huolestuvat ja huolehtivat sinusta ja voinnistasi. Olet myös itse alkanut pohtimaan, mistä on kysymys ja tarvitseeko asialle kenties tehdä jotain.
Olet iässä, jossa keho alkaa muuttumaan pikkuhiljaa lapsen kehosta kohti aikuisempaa. Tyttökehoissa se tarkoittaa esimerkiksi rintojen kasvua sekä lantion, reisien ja takapuolen pyöristymistä. Murrosikä ei kuitenkaan ala kaikilla samaan aikaan, ja siksi voi olla hämmentävää, kuinka osalla samanikäisistä kehon muutokset ovat paljon pidemmällä kuin itsellä. Tämä on kuitenkin täysin normaalia ja muutokset tasaantuvat kaikilla iän myötä. Lisää murrosiän muutoksista voit lukea täältä Nuortennetistä https://www.nuortennetti.fi/mieli-ja-keho/murrosika/tytto/
Kerrot urheilevasi paljon ja onkin hienoa kuulla, että kotona pohditte yhdessä, miten ruokavaliosi olisi mahdollisimman monipuolinen ja tarjoaisi sinulle riittävästi energiaa, että jaksat koulussa ja harrastuksissa. Tärkeä oli myös lukea, kuinka vanhempasi haluavat olla tässä tukenasi ja puhuvat asiasta, vaikka se ymmärrettävästi saa olosi tukalaksi. Jos sinua mietityttää mikä hyvänsä kehoosi tai painoosi liittyen, niiden ajatusten kanssa ei kannata jäädä yksin, vaan kertoa niistä jollekin turvalliselle aikuiselle kuten olet tehnytkin kirjoittamalla tänne.
Olen samaa mieltä kanssasi siitä, että olet hyvä ja ihana juuri tuollaisena. <3 Sinulla on myös oikeus sanoa kavereille, ettet toivoisi enää kehoasi tai laihuuttasi kehuttavan ja kommentoitavan, vaan että juteltaisiinko jostain muusta.
Jos haluat jutella kehoosi liittyvistä ja muita mieltäsi painavista asioista, koulun terkkari varmasti auttaa sinua mielellään. Voit myös aina soittaa meille Lasten ja nuorten puhelimeen (116 111) tai kirjoittaa meille chattiin, olemme joka päivä auki ja meille voit jutella nimettömästi ja luottamuksella.
Aurinkoista pääsiäistä kevättä sinulle toivotellen,
Lasten ja nuorten puhelimen ja chatin päivystäjä