Oon lukion ekalla oleva tyttö, 16-vuotias siis. En tiedä olenko masentunut vai en, eräästä mielialakyselystä sain 51 pistettä, kun enimmäismäärä oli 60, eli testi viittasi vaikea-asteiseen masennukseen.. En haluaisi mennä kouluun, koska olen varma että kaikki vihaavat minua eivätkä haluaisi oikeesti olla kanssani, että tungen vaan mukaan.. En ikinä haluis puhuu kenellekään, koska tiedän, että juttuni ovat tylsiä eivätkä kiinnosta ketään. [osa tekstistä poistettu] Olen myös ajatellut, että voisin ehkä alkoholin tai lääkkeiden avulla yrittää saada oloani paremmaksi, mutta en ole varma.. Oikeastaan haluaisin vaan kuolla pois, koska kuitenkaan mun tulevaisuudessa ei tule tapahtumaan mitään hyvää ja oon vaan niin huono ihminen..
Hei,
viestisi perusteella sinulla on aika paha olo ja mielessäsi pyörii monta isoa asiaa. Hyvä, että päätit kirjoittaa tänne. Voisiko se olla ensimmäinen askel pahasta olosta puhumiseen?
Masennustestiin en voi kommentoida mitään. Masennus on sairaus, jonka vain lääkäri voi diagnosoida. On sinulla masennus tai ei, niin minussa kertomasi herättää huolta sinusta. Jos on paha olla, on paha olla. Siihen ei tarvita sen kummempia diagnooseja, vaan silloin asiaan on tartuttava.
On ikävä kuulla, että koet itsesi ulkopuoliseksi koulussa. Onko tältä tuntunut jo pitkään? Vaikea uskoa, että kaikki vihaisivat sinua, mutta olennaista tässä onkin se, että sinusta tuntuu siltä. Siihen on varmasti syy, että koet niin. Et ehkä ole päässyt porukkaan mukaan ja sinuun ei oteta aktiivisesti kontaktia? Tai jotain tämän tyyppistä… se tietysti tuntuu kurjalta. Sinussa ei ole mitään vikaa, vaan olet hyvä omana itsenäsi. Porukan ulkopuolelle jäämiseen voi olla monia syitä, mutta syy ei ole se, että sinä olisit huono. Onko koulussa ketään, kehen voisit yrittää luoda kahden kesken enemmän kontaktia? Porukkaa voi olla vaikeampi lähestyä, mutta toki senkin voi kokea eri tavalla. Mitä ajattelet, onko koulussa ketään, kehen haluaisit tutustua paremmin ja ketä voisi olla mahdollista lähestyä koulussa tai vapaa-ajalla?
On aivan mahtavaa, että olet ollut noin monta päivää ”kuivilla”!! Voi kunpa nyt voisin lähettää sinulle sellaista vahvuutta, ettet sortuisi. Mikä alun perin sai sinut päättämään, että lopetat? Mikä on kannustanut sinua olemaan sortumatta? Mistä olet saanut voimaa? Huomasitko, että olosi ei oikeastaan parane siitä, vaan loppu viimeksi tuntuu ehkä jopa kurjemmalta..? Pidä kiinni kaikista niistä asioista ja ajatuksista, jotka ovat saaneet sinut lopettamaan ja olemaan sortumatta.
Päihteet eivät myöskään vie pahaa oloa pois. Niiden kanssa voi myös käydä tosi huonosti. Vaikka nyt sinulla olisi sellainen olo, että elämällä ei ole sinulle mitään annettavaa, niin voisitko ajatella, että se on mielesi vallanneen synkkyyden aiheuttamaa valheellista viestiä? Elämä on nimittäin yllätyksiä täynnä. Se virtaa koko ajan eteenpäin ja jos ajattelet, että ihminen keskimäärin elää vanhuuteen asti, niin sen pitkän elämän ajalle mahtuu monenlaista vaihetta. Sinä olet kulkenut vasta lyhyen pätkän elämänkaarella, mitä kaikkea hyvää siihen voikaan vielä mahtua? Olen aivan varma ja uskon puolestasi, että sinun elämässäsi tulee olemaan ja tapahtumaan paljon hyviä ja kauniita asioita.
Nyt olisi tärkeää, ettet joutuisi miettimään ja kantamaan näitä asioita yksin. Voisitko ajatella puhuvasi jollekin aikuiselle siitä, miltä sinusta tuntuu? Onko joku aikuinen ehkä jo tietoinen? Kannustan sinua miettimään, keneen voisit luottaa ja kenelle voisit kertoa sisimmästäsi. Sinun ei tarvitse heti paljastaa kaikkea, mutta esimerkiksi masennustestin tekeminen ja sen tulosten mietityttäminen voisi olla keskustelun aloitus esimerkiksi vanhemman, terveydenhoitajan tai kuraattorin kanssa. Koulun ammattilaisilla on vaitiolovelvollisuus ja jos sinua mietityttää keskustelujen luottamuksellisuus, niin siitä kannattaa mainita/kysyä aikuiselta.
Muista, että voit ottaa meihin yhteyttä täällä, Lasten ja nuorten puhelimessa tai nettikirjeen tai chatin välityksellä. Meidän kanssa saat jutella nimettömänä.
Voimia, haleja ja valoa syksyysi!