En osaa matikkaa kovin hyvin, koko yläasteen ajan numero siit oli 6 paitsi tuli myös kai kaks kertaa todistukseen jopa 5. Kokeet oli aikalailla semmost 5-6 väliltä. Haluaisin oppii matikkaa ku se on mun ainoa aine, joka on alle 8. Mun parhaat aineet on kielet eli äikkä, enkku ja ruotsi. Äikäst ja ruotsista päättötodistuksessa oli 9 ja enkusta 10.
Koko yläasteen aikana en lukenu yhteenkään enkun kokeeseen, ja sain jokasesta vähintään 9+. Miten mä voisin jotenkin vaihtaa tota mun enkun osaamista matikkaan, kun se on ainoo aine jossa oon jääny jälkeen kun oon saanut vitosluokasta lähtien siitä pelkkiä 6.
Kokeilin myös tukiopetusta mutta jätin sen kesken, koska meidän yläasteen matikan ope oli huono opettamaan matikkaa ja niin oli myös sen tukiopetuksen ope, jollon en vaan jaksanut käydä siellä kun en oppinut yhtään mitään ja koin sen vaan ajanhaaskaukseksi.
Matematiikassa tärkeintä olisi ymmärtää asiat. Eli siis ei saisi vain opetella ulkoa tapoja ratkaista tietyn tyyppisiä tehtäviä, vaan pitäisi ymmärtää, miksi tietyssä tilanteessa tietty ratkaisutapa toimii, mihin se perustuu ja näin kyetä keksimään sopiva ratkaisutapa jokaiseen tehtävään.
Peruskoulutason esimerkkinä murtolukujen jakolasku. Olkoon (a/b)/(c/d),missä a,b,c,d kuuluvat kokonaislukuihin. Tämähän on opetettu laskemaan niin, että a/b kerrotaan luvun c/d käänteisluvulla. Tämähän on helppo muistaa ulkoa. Sen takia sen voi oppia ymmärtämättä syytä siihen, miksi näin toimitaan. Matematiikassa pitäisi kuitenkin aina ymmärtää, ei muistaa. Syyhän on se, että: Olkoon e=a/b ja f=c/d. e/f=e*(1/f)=(a/b)*(1/(c/d))=(a/b)*(d/c). Tämä oli nyt helppo tapaus. Mutta entä sitten, kun laskut hankaloituu? Matematiikassa opetellaan työkaluja pulmien ratkaisemiseksi, mutta työkalujen toimintaperiaatteet on tunnettava. Ulkoa muistaminen ei toimi kovin pitkään eikä laisinkaan uudessa tilanteessa. Uudentyyppisessä tehtävässä ei (onneksi) voi miettiä, mitä ratkaisutapaa käytti viikko sitten ja yrittää sitä sitten. Matematiikka on sitä, että itse pähkäilee, miten voi tilanteesta a päästä aukottamasti tilanteeseen b.
Joten jos jonkin konkreettisen vinkin antaisi, niin se, ettei opettele ulkoa ja kun tulee uudentyyppinen tehtävä, niin ei 5 min yrittämisen jälkeen katso/kysy vastausta ja ajattele siten osaavansa sen tyyppiset tehtävät. Se on juuri sitä ulkoamuistamista. Sen sijaan miettii kunnolla, miten tehtävän voisi ratkaista ja mitä itsellä hallussa olevia työkaluja voisi käyttää tehtävän ratkaisemiseen. Ja jos ei keksi, niin kysyy opettajalta apua siihen, millä keinolla tehtävä ratkeaa ja miettii, miksi se toimii kyseiseen tehtävään. Ratkaisutkin pitää katsoa oikein. Väärä tapa vain oikean vastauksen katsomisen lisäksi on se, että vain vilkaisee välivaiheet ja toteaa ratkaisun näyttävän järkevältä. Ratkaisun katsomisesta on hyötyä vain, jos on yrittänyt ratkaista tehtävää, mutta on jäänyt siihen jumiin. Tällöin ratkaisusta löytää sen tavan, miten tehtävä olisi pitänyt ratkaista eli mihin työkaluun perustuen tehtävä oli ratkaistavissa. Näinollen pikkuhiljaa alkaa rakentumaan intuitiivistä ajattelua sen suhteen, mikä ratkaisutapa voisi olla oikea tiettyyn tehtävään.
Mäkin oon huono matikassa en osaa kunnolla kertotaulua ja oon 5lk.
