Hei kaikille! Mä oon -98 tyttö.. Ja myönnän et Mua jännittää kouluu meno.. Mä meen nyt ysille. Kasilla mul oli neljä kamuu mut kaks niist kyl puhu must seläntäkan… Ja ku yks mun kavereist oli kipee… Ja ne kaks jotka puhuu seläntakan oli munkaa koulus, nii en muista mist puhuttii, mut kummiski ne oli välil sillee et kröhöm. Toi (tarkotti mua) on tos et mieti mitä puhut… Ja sit ne oli kokoaika sillai et en voi nyt sanoo sulle ku toi on tos… Ja tunnelma oli muutenkin sellanen et mä en ollut oikein tervetullut… Mä oon tooosi hiljanen… Mua on kiusattu ihan ala asteen alust saakka.. Kun oon hiljanen, eikä mul oikee oo kavereit.. Nii mua on syrjitty aina.. Mul vaan ei oo kuolus ketään oikeit kavereit, ja mä valvon öitä vaa miettien et en haluu mennä kouluu… Te varmaan aattelette et mä oon joku raukkis… En oo kertonnu kellekään… Koska mä en vaan pysty. Joskus itken hiljaa illalla yksinäisyyttäni. Meidän koulussa on paljon ryhmäpainetta, kaikil tytöil on pitsi paitoi ja kaikkii Wau vaatteit. Mul on vaan pilli farkkui, joissa lahkeet on liian pitkät, ja perus T-paitoi ja isoja villapaitoja…. Mua ei kukaan ees huomaa. Ne mun ’kaverit’ ei oo ottannu muhun mitää yhteyttä koko kesäs, enkä mäkää oo ottan niihin, kun ei ne haluu olla mun kans tekemisis. Mä asun syrjäs maalla… Ihan tosi koko kyläs ei oo toista -98 tyttöö tai poikaa…. Mä en vaa jaksais enää… Kokeisii lukeminen on aina vaan vaikeempaa.. Tekis mieli vaan luovuttaa siinäkin asiassa. En jaksa enää kauaa… Numerotkii ottaa just kiidon alas päin. Oon kuullu ku melkee kaikki tytöt koulus puhuu pojist, ja tosi monel on poikaystävä. Mä en saa varmast sellast ikinä! Voi auttakaa mua. Miten kaikki kääntyis parhain päin? Mä en usko et on järkee mennä selittää jollee aikuiselle et mul ei oo kavereit. Koska ei siihen voi vaikuttaa. Kaikki karttaa mua, koska oon hiljanen ja huomaamaton. Riparillaki kaikki muut oli kavereit kekenää.. Mä olin itekseni. Ainot kerta jolloin joku halusi olla mun kanssa oli ku isonen pyys uimaan ku kukaa muu ei ollu menos. Ja sekii vaa siks ku kukaa muu ei ollu menos. Mä en oo ylipainonen enkä alipainonen. Ja oon ihan hyvän pitunen… Siis en oo lyhyimpii, enkä pisimpii… Miksi siis jään yksin. Mä en yleensä puhu koulussa. Mua siis jännittää et mitenköhän koulussa.. Mä en oikeestaan ees tiiä mitä jännitän. Mähän tiedän mitä tuleman pitää. Mä oon yksin ja muut on yhdessä, ja nillä on hauskaa.. Vastatkaa jooko!? Ois kiva jos joku aikunenkin vastais….. Terv. :)
Heippa,
kuulostaa kurjalta ja tosi väärältä, miten kaverisi (neljä mainitsemaasi tyyppiä) ovat kasiluokalla suhtautuneet sinuun. Kuvailemasi perusteella se on syrjimistä ja syrjiminen on kiusaamista. Ymmärrän, jos ennemmin olet heidän kanssaan, kuin yksin, mutta toisaalta voiko tuollainen syrjivä käytös huonontaa oloa entisestään? Olisiko koulussanne ketään toista, ehkä myös hiljaisempaa ja ujompaa, kenen seuraan voisit hakeutua? Tärkeintä olisi, että jos olet jonkun kanssa, niin saisit kunnioittavaa kohtelua, jollaista ansaitset.
Kerroit, että kokeisiin lukeminen on entistä hankalampaa ja pelkäät numeroiden alkavan laskea. Voisiko lukemiseen ja opiskeluun keskittymiseen vaikuttaa alakuloinen mieli? Onko sinulla ketään, kenen kanssa jakaa asioita ja jutella? Vanhempi, sisarus, nettiystävä..? Jos asioita patoo sisällään yksin, ne kasvavat helposti isommiksi ja isommiksi ja täyttävät pian koko mielen. Asut pienellä paikkakunnalla, mutta onko teillä siellä mitään harrastusmahdollisuuksia? Harrastusten parista saattaa löytää samanhenkisiä tai ainakin uusia ihmisiä.
Niin… tiedän, että välttämättä se, että kertoo aikuiselle siitä, että ei ole kavereita, ei konkreettisesti muuta tilannetta. Puhuminen voi kuitenkin helpottaa? Sinulla on nyt viimeinen peruskoulun vuosi edessä ja ehkä sinulla on jo suunnitelmia, mitä aiot peruskoulun jälkeen? Uusi koulu, ehkä uusi paikkakunta, voivat kääntää ikään kuin uuden sivun elämässä. Voisiko silloin, kun tuntuu tosi pahalta, yrittää suunnata ajatuksia tulevaan ja rakentaa mielessään kuvaa kaikesta siitä hyvästä, mitä haluaa ja aikoo tulevaisuudessa saavuttaa? Entä missä asioissa sinä olet hyvä? Mitkä asiat ja tekemiset saavat sinut hyvälle tuulelle?
Toivon, että jaksat uskoa siihen, että asiat voivat muuttua ja kääntyä paremmaksi. Se on varma asia, että Sinussa ei ole mitään vikaa eikä sinun tarvitse muuttua tietynlaiseksi, jotta olisit ”sopiva” tai ”parempi”. Olet täydellinen juuri sellaisena, kuin olet ja ne, jotka eivät sitä näe, ovat vain sokeita sille. Tulee myös se ihana poikaystävä, joka näkee sinut kaikessa kauneudessasi, omana itsenäsi, ja arvostaa sinua. Poikaystävän saamisella ei ole kiire, vaikka tiedän, ettei se varmaan helpota mieltäsi tässä asiassa – muistan kyllä, miten polttavasti sitä halusi ihastua ja tulla tykätyksi. Aikuisempana sitä osaa ajatella jälkeenpäin, että hätä ei ollut sen näköinen laisinkaan. Mutta se tunne on todellinen eikä sitä taida ”lohtusanat” helpottaa. Onkohan sinulla ketään ihastusta?
Muista, että voit aina soittaa Lasten ja nuorten puhelimeen 116 111 jutellaksesi mistä tahansa asiasta. Puhelu on maksuton, nimetön ja täysin luottamuksellinen.
Tsemppiä!!
Ihan ekaksi suosittelisin että hankit uusia kavereita vaikka sitten vähän nuorempia tai vähän vanhempia. Parin vuoden ikäerolla ei oo niinkään väliä. Tai sitten oot kahestaan sen kaverisi kanssa joka ei puhu susta pahaa.
KENELLÄKÄÄN ei oo oikeutta syrjiä sua muista se. Oot varmasti upea ihminen, ne kaks ei vaan vielä oo huomannu sitä. Tai ehkä he ovat kateellisia sulle.
Tiedän miltä susta tuntuu. Munkin kaverit saa mun olon alakoluiseksi. Varsinkin kun joka mokaa aina muistellaan ja vitsaillaan vakavista asioista.
Sä et oo millään tavalla viallinen vaan ihan normaali nuori. Ja muuten, älä mieti sitä poika-asiaa liiaksi. Mäkin löysin mun poikaystävän just ku olin luovuttamassa kaikesta.
Yritä pärjäillä !