Joo elikkäs olen -99 syntyny tyttö ja mulla on vähän epävarma olo itetäni kuten varmaan monell a muullakin ihmisellä. Oon aika lyhyt. ja minulla on pömpöttävä vatsa. Terveydenhoitajan mukaan jos en ala pudottaa painoa nyt vaikka vielä en ole ylipainoinen niin aikuisena se on vaarana. En pidä liikunnasta ja nykyisin käsi menee väkisinkin herkkukaapille joka surettaa sillä haluaisin todella lopettaa herkkujen syönnin, en kokonaan mutta ainakin vähentää. Punastun myös äärimmäisen helposti. Joten nyt kysyisin täällä käyviltä pojilta (ja tytöiltä) että onko siinä vikaa jos on tukevampi ja lyhyempi kuin muut, olen yleensä iloinen ja nauran paljon ja pyrin olemaan oma itseni, en juo enkä polta. Toinen asia mistä halusin puhua onko muilla perheessä väkivaltaisia riitoja vanhempien kanssa? Meillä on niitä ollut pitkin elämääni ja ei pitkäkaan aika kun jouduin menemään väliin joka oli erittäin epämiellyttävää sillä jopa minä altistuin väkivallan uhalle. Olen miettinyt onko tämä asia vaikuttanut syömiseeni?Toivoisin että joku vastaisi!
Moi.
On täysin okei olla tukevampi ja lyhyempi, kaikki ollaan omanlaisiamme ja tämä koskee myös luonnetta :) Väkivallan uhka ja pelko voi hyvinkin vaikuttaa mieleen ja tunteet saattavat purkautua myös syömisenä. Olisiko sinulla jotain muuta keinoa purkaa tunteitasi, kuten läheinen kaveri jonka kanssa keskustella, musiikki, kirjoittaminen tai muu luova toiminta, liikunta tai muut harrastukset? Liikunnan avulla (vaikka se tuntuisikin alkuun todella vastenmieliseltä) voi hallita painoaan ja piristää mieltään, eikä sen tarvitse olla kovaa hikitreeniä – esimerkiksi koulumatkojen kävely tai 2-3 kilsan kävelylenkit ovat jo hyvä alku, tai mikä tahansa muu laji, mikä sinua kiinnostaisi. Alkuun se voi tuntua hyvin työläältä, mutta mieli yleensä piristyy kun jaksaa muutamankin kerran käydä. Painoaan ei kuitenkaan kannata ajatella liikaa. Onko terveydenhoitajasi antanut sinulle suosituksia syömisestä? Herkuistakin voi päästää irti riittävällä itsekurilla ja esim. korvaamalla syömisen jollain muulla, mielekkäällä tekemisellä.
Väkivaltaa tai sen uhkaa sinun ei missään nimessä tulisi kokea. Pystyisitkö puhumaan siitä jollekin luotettavalle aikuiselle tai soittamaan Lasten- ja nuorten puhelimeen?
Tsemppiä ja halaus! =)
Olen puhunut riidoista parhaan ystäväni ja terveydenhoitajan kanssa mutta vanhemmista riidoista en ole puhunut kenellekkään vaan haudannut ne menneisyyteen. Kävelen kyllä kouluun ja olen yrittänyt käydä lenkeillä mutta olen ollut todella väsynyt lähiaikoina ja kokeitakin on aika paljon:/ Mutta päätin että viimeistään joulun jälkeen alan urheilemaan edes ienimuotoisesti:)
