Käytämme evästeitä parantaaksemme sivujemme käyttäjäystävällisyyttä ja toimivuutta. Jatkamalla verkkosivuilla vierailua, hyväksyt evästeiden käytön vieraillessa Mannerheimin Lastensuojeluliiton verkkosivustolla. Lisätietoja.
Ovat tarpeen sivustomme teknisen toiminnan ja käytön vuoksi. Nämä evästeet eivät kerää käyttäjästä tietoa, jota voitaisiin hyödyntää markkinoinnissa tai muistamaan käyttäjän valitsemia sivustoja.
Luovat tilastollista tietoa siitä, miten käyttäjät käyttävät verkkosivua ja tiivistävät pyyntöjen toteutuksen nopeutta.
Keräävät tietoa ja analysoivat, kuinka loppukäyttäjä käyttää verkkosivuja ja mitä mahdollista mainontaa käyttäjä on nähnyt ennen vierailuaan verkkosivuilla. Koordinoivat ja mittaavat mainoksia. Käytämme yhtä tai useampaa evästettä verkkomarkkinointiin ja kohdentamistarkoituksiin sekä kiinnostuksen kohteisiin perustuvan käyttäjäprofiilin luomiseen.
Aina kun tämä aihe tulee mieleen tai siitä joku puhuu, mua alkaa ahdistaa ja itkettää iha helvetisti, tulee sellane paniikkikohtaus. Mä en vaa voi hyväksyä, että mä kuolisin tai mun läheinen. Tai oikeestaan mua ei ahista se, että mä kuolen, vaa se että mun läheinen ja että mitä sille tapahtuu sen kuoleman jälkeen. Mua ahistaa kuolemassa eniten se, mitä keholle tapahtuu sen jälkeen. Se kaunis/komea ihminen makaa arkussa maan alla, ja se alkaa mätänemään ja näyttämään todella rumalta ja haisemaan tosi pahalle. Tää ajatus inhottaa ja järkyttää mua iha hemmetisti. Mua ahistaa se, että kaikille ihmisille ja lemmikeille tää joskus tapahtuu, myös niille kaikkein kauneimmille. Ja neki alkaa sit kuoleman jälkeen mätänemään ja näyttää tosi pahalle, en kestä! Oikeesti, tää ahistaa mua iha liikaa ja on vaikee elää tän takii! Voitteko yrittää auttaa mua?
Hei!
Olen tosi pahoillani, jos kuolema aiheuttaa sinulle noin paljon murhetta ja pään vaivaa. Ajatus kuolemasta surettaa ja mietityttää meitä kaikkia jossain iässä ja elämänvaiheessa, mutta yleensä se menee ohi, kun elämä jatkuu ja tulee muita asioita arkeen.
Joitain tosiaan mietityttää kuolemassa eniten se, miten jäljelle jäänyt ruumis hiljalleen muuttuu mullaksi (tästä syystä saatetaan valita itselle, läheiselle tai lemmikille mieluummin polttohautaus), kun taas jotkut pohtivat elämän jatkumista jossain toisessa olomuodossa. Kolmansia taas surettaa jäljelle jäävien ikävä.
Kuolemaa käsitellään paljon myös uskonnossa, sillä se on aina pohdituttanut ihmisiä. Lisäksi siitä on kirjoitettu paljon kirjoja ja näytelmiä ja tehty elokuvia. Ehkä Veljeni, Leijonamieli on sinullekin tuttu tarina?
Joitain auttaa kuoleman pohtimisen asemesta elämän ajattelu. Miten ihmeellisiä asioita täällä tapahtuu: kuinka käsittämättömän hienoja luontokappaleita täällä on ja jokainen niistä on kehittänyt omat tapansa elää. Kuinka mahtavia ihmisiä onkaan olemassa ja kuinka paljon hyvää itsekin ehdimme saada aikaiseksi yhden ihmisiän aikana, jos niin haluamme? Mitä kaikkea haluamme ehtiä tehdä ja kokea ennen kun on aika poistua tästä elämästä? Riemuitseminen elämästä ja jokaisesta päivästä voi saada meidät ymmärtämään sellaista kauneutta, mitä emme muutoin huomaisi. Ehkä sitten vanhana ja väsyneenä kuoleman lähestyminen ei niin murehdita, jos tiedämme nähneemme ja tehneemme paljon kaikkea hyvää ja ihmeellistä.
Aina ajatuksen kääntäminen toiseen suuntaan yksin ei onnistu. Niinpä toivon, että jos kuoleman ajatteleminen ahdistaa sinua jatkossakin niin, että se häiritsee sinua, toivon että jaat näitä ajatuksia jonkun kanssa. Mitä ystäväsi ajattelevat kuolemasta? Entä vanhempasi tai isovanhempasi? Onko siitä puhuttu koulussa uskonnon tai elämänkatsomustiedon tunnilla? Tai jos kuulut johonkin seurakuntaan, voisitko keskustella siitä kirkon nuorisotyöntekijän tai papin kanssa? He ovat tottuneet tällaisiin aiheisiin ja kuulisivat sinua ja ajatuksiasi mielellään.
Jos olo aiheen parissa tuntuu hankalalta, niin myös koulusi psykologi on siellä sinua varten. Hänenkin kanssaan voisit jutella näistä ajatuksista ja hän osaisi auttaa sinua siinä, miten tulisit toimeen näiden mietteiden kanssa tai voisit kääntää ne tietoisesti muihin juttuihin silloin, kun huomaat jääneesi niihin jumiin. Miltä kuulostaa? Toivoisin, että nämä ajatukset eivät enää häiritsisi sinua, vaan pääsisit niiden kanssa jonkinlaiseen sopusointuun.
Myös me olemme täällä, jos haluat jutella tästä aiheesta joskus anonyymisti. Lasten ja nuorten puhelimen numero on 116 111 ja vastaamme soittoihin ma-pe klo 14-20 ja la-su klo 17-20. Chattiin voi tulla juttelemaan joka päivä klo 17-20. Yleensä puhuminen aiheesta auttaa!
Lämpimin terveisin
Lasten ja nuorten puhelimen ja chatin päivystäjä