Mua ollaan kiusattu koulussa kohta 8 vuotta ja vanhemmat ei auta.
Oon kohta 14, mut kun alotin ekan luokan, mua alettiin kiusaamaan. Ekalla se oli lähinnä sosiaalista kiusaamista (Ei otettu leikkeihin mukaan ja sanoivat olevansa iloisia etten ollut mukana.) koska olin todella erilainen. Tokalla tää muuttu, yhest mun luokan pojasta ja musta tuli tosi läheisiä, ja sit yhtenä päivänä, ilman varoitusta, väittää ettei olla ikinä tunnettu, tönäs jos lähestyin ja sitten lähinnä jatkoi sanojen voimalla. Nää sanat sai tokaluokkalaisen minän itkemään ja sitten se vaan pilkkas mua ja kutsu itkupilliks. Se sit lopetti kun kolmas luokka alko mut yks poika alotti taas, eikä oo lopettanu vieläkään. Sekin oli vaan kaikkea sanallista ”Oot ruma, maailma olis parempi paikka jos kuolisit.” Yms. En ikinä kertonut tästä kenellekkään, koska pelkäsin isäni tai äitini reagoivan samalla tavalla kun pojat, mutta lopulta kerroin isälleni. Isä vaan sano et ”14v ei enää itke, opetti sulle jotain. Se mitä ne ei sulle opettanu on se et toi oli todella pientä. On oma vikas kun aloit itkemään.” No, ei ehkä noin mutta vähän samantyyppistä. Kerron äidille, äiti reagoi paljon positiivisemmin mutta sitten ope ei tee mitään koska se on ”pikkujuttu.” Oon huomannu että tällänen ”pikkukiusaaminen” lapsuudesta voi vaikuttaa ihmiseen todella paljon. Kiusaamisen takia pelkään itkeä, olin missä tahansa, vihaan itseäni, ajattelen että olen ruma, tunnen itseni yksinäiseksi. Tunnen myös et on tosi säälittävää kirjottaa tästä koska tää oli ”Pikkujuttu” josta pitäis päästä jo yli. Mut en tiiä yhtään mitä tehdä.
Hei nimimerkki I Need Healing,
kiitos kovasti viestistäsi, olit todella rohkea kun kirjoitit meille. Olen kovin pahoillani, että olet joutunut kokemaan kiusaamista ekasta luokasta lähtien. Valitettavan usein käy niin, että kun yksi aloittaa kiusaamisen niin muutkin lähtevät siihen mukaan, sillä he saattavat ajattella, että näin eivät itse tule kiusatuksi, jos ovat kiusaajia. Kerroit, että olit todella erilainen ja siksi sinua on kiusattu, tiedäthän että kiusaaminen ei ole ollut millään tavalla sinun syysi! Jokainen saa olla juuri sellainen kuin on eikä erilaisuus anna mitään syytä kiusata ketään. Kiusaajilla saattaa joskus itsellään olla niin paha olo, että he purkavat sitä omaa huonoa oloaan olemalla ilkeitä toisille ilman, että oikeasti tarkoittavat sanojaan ja tekojaan. Se ei tietenkään tee heidän käytöksestään yhtään sen oikeutetumpaa.
Oli todella kurja kuulla, että vihdoin kun uskaltauduit kertomaan isällesi kiusaamisesta niin hän sivuutti täysin sinun tunteesi, onneksi äitisi suhtautui asiaan paremmin. Olen isäsi kanssa eri mieltä siinä, ettei 14 vuotiaat saisi itkeä – tottakai saavat! Ilkeät sanat ja teot satuttavat ikään ja sukupuoleen katsomatta ihan yhtä paljon. On aina parempi näyttää tunteensa kuin pitää niitä sisällään ja siksi olen tosi iloinen, että kirjoitit asiasta meille. Kerroit, että ope ei tee asialle mitään, mikä tuntuu väärältä sillä koulun tehtävä on puuttua kiusaamiseen. Voisikohan äitisi olla vielä asiasta yhteydessä opettajaan ja kertoa miten paljon asia sinua vaivaa? Äläkä yhtään ajattele, että kiusaamisesta olisi jotenkin säälittävää puhua tai kirjoittaa. Kukaan toinen ei voi tietää miten pahalta kiusaaminen tuntuu kuin sinä itse eikä toisella ole oikeutta vähätellä sinun kokemustasi.
Kerroitkin, että olet huomannut kiusaamisen vaikuttaneen sinuun paljon ja sen vuoksi toivonkin, että voisit puhua asiasta jonkun luotettavan aikuisen kanssa esim. koulukuraattorin. Kuraattori on koulussa se ammattilainen, joka auttaa oppilaita erilaisissa vaikeuksissa. Jos sinusta tuntuu vaikealta aloittaa keskustelu kuraattorin kanssa niin voit vaikka etukäteen täyttää huoli puheeksi -lomakkeen ja antaa sen ensimmäisen tapaamisen yhteydessä: https://www.nuortennetti.fi/apua-ja-tukea/huoli-puheeksi-lomake/ Voit myös chatata tai soittaa Lasten ja nuorten puhelimeen, jossa voit puhua luottamuksellisesti ja anonyymisti meidän päivystäjän kanssa. Muista, että sinä ansaitset saada apua.
Lämpimin halauksin,
Lasten ja nuorten netin päivystäjä
Toivon sinulle oikein paljon kaikkea hyvää elämääsi! Tsemppiä, elä lannistu, olet arvokas!