Siirry sisältöön
pelokas_tyttå

…olla tääl yksin hereillä. Uskon henkiin ja aaveisiin tms. En uskalla mennä kertoo äitille koska siel on kaikki sekasta ja ne teki kaikkee aikuiste juttuja. Sit se olis tosi nolona ku kaikki on sekasin ja mä sanon etten saanu unta. Enkä mä haluu tehä tommosta sille. En tiiä et ku mua pelottaa ja pelkään et tänne tulis kauhuelokuvist kaikkee. Mulla on valotkin päällä… En vaa uskalla mennä nukkumaan. Help?!

Nimetön

Laita radio päälle ja laita sielt joku keskustelukanava tai lue jotain rauhoittavaa kirjaa. Mulla on sama juttu ollut jo pitkään, etten uskalla nukkuu. Mut radion kuuntelu auttaa. Ainakin vähän.

Tsemppii sulle!

Hyökkäys on paras puolustus

Pelottelet niille kurat housuun! Eivät tuu kiusaamaan o.O

Limppu

Sama juttu mulla uskon itekki kaikkeen tommotteeseen. Mutta ittellni autaa se, että nukun pehmolelu sylis X) Ja käärin peiton viä kunnolla itteni ympärille silloin on mukava ja peloton olo:P

jeih :D

Oon hirveen outo, ku mul o kauhee kasa kaikest paranormaalista kertovia kirjoja ja tiiän yhen talon mis ovet aukeilee… Siis mun perhe omistaa sen ja ne on vaatekappi ovii ns. mun huonees. päiväl voi koittaa ni ne menee lukkoo ja ei voi avat sisältä ain yöl ne aukee O.o mun kavereit on ollu todistamassa tätä juttua… No mut asiaan. Näistä syistä mäkin uskon kaikkeen… kaikkeen. ite kuuntelen musaa mp kolmosesta tai sit silittelen lemmikkii… tsemppiä siis kaikille.

The Mössö

Aattele jotain iiiihan muuta. :) Meillä oli, kun olin pieni, kili, Siiri. Se seurasi mua aina ja kaikkialle, sai olla vapaana mökillä. Siihen aikaan pelkäsin hirvittävästi mm. tulipaloja ja monesti illalla pienenkin rasahduksen kuultuani menin lähes paniikkiin. Siiri autto mut kaiken sen yli. :) Muistan vieläki tarkasti sen kesäisen yön, jollon ukkosti. Menin nukkumaan Siirin luokse karsinaksi ehostettuun leikkimökkiini, vaikka minua pelotti niin, että henki oli salpautua! Aamulla heräsin Siirin lämpimän kyljen vierestä. Yöllä aivan mökkimme läheltä oli kaatunut suuri mänty. Oli onni, ettei se kaatunut leikkimökin suuntaan. Se olisi yltänyt. Mutta meille ei käynyt kuinkaan. Vieläkin iltaisin ajattelen sitä yötä. Nään pienen kilin pomppimassa iloisesti märällä niityllä. Itse en tiedä aaveista tai hengistä, mutta uskon, että jotain hyvää täytyi olla meitä suojelemassa sinä yönä. Ja muistaessani tuon muiston, minua ei enää pelota. Voi ehkä hyvin olla, että henkiä on olemassa. Mutta jos on, en usko, että ne on sellasia, kun leffoissa, kirjoissa tai kertomuksissa. Todellakin uskon, että jos niitä on olemassa, ne suojelevat ja valaisevat pimeää tietämme hyvyydellä. <3 Seuraavalla kerralla, kun sua pelottaa, ajattele jotain onnellista. Mitä tahansa, mikä tekee sut todella, todella onnelliseksi. Se suojelee sua varmasti. :)

Nimetön

lue jotain älyttömän tylsää kirjaa, ni sit vaa alkaa väsyttää nii pal ettei sit enää ees huomaa et o jossai välis ollu peloissaan

itte käytän tähä tarkotukseen kirjaa ’alastalon salissa’, enkä oo ikinä pysyny pystys viittä minuuttia kauempaa (se on aika raskasta kirjallisuutta)

Vastaa aiheeseen: Mua pelottaa…

Olethan kohtelias ja kunnioitat muita keskustelijoita. Viestit tarkistetaan ennen julkaisua.


Back to top