Mä siis yhtenä päivänä ajattelin itsetuhoisesti hypätä junan alle🥺.mulla siis tulee semmosii kohtauksii et mietin miten voisin tehdä jotain itselleni .tää siis alko kun mun frendi petti mut ja alko kiusaamaan niin pahasti et jouduin lastenpsykiatriaan. Tää ei kuulu tänne mut anyways .
Hei,
Olen todella pahoillani puolestasi kaikesta mitä olet joutunut kokemaan. Kukaan ei ansaitse tulla kiusatuksi, etkä olet tehnyt mitään ansaitaksesi sitä. Toivon, että olet saanut apua kiusatuksi tulemiseen ja aikuiset ympärilläsi ovat siihen puuttuneet.Toivon myös, että sait apua pahaan oloosi lastenpsykiatriasta ja että saat edelleen apua, myös itsetuhoisiin ajatuksiisi.
Oletko pystynyt kertomaan ajatuksistasi lähipiirissäsi oleville aikuisille tai sinua auttaville tahoille? Itsetuhoiset ajatukset kertovat pahasta olosta, joihin ehdottomasti ansaitset apua.
Kertomisen lisäksi on tärkeää, että löydät keinoja arjessa, jotka helpottavat oloasi, kun itsetuhoiset ajatukset valtaavat mielen. Silloin voi esimerkiksi hakeutua turvallisen ihmisen lähelle, lähteä lenkille luontoon, halata lemmikkiä tai vaikka kuunnella rauhoittavaa lempimusiikkia. Ajatukset eivät onneksi vahingoita ketään ja vaikka ne eksyvät välillä mieleesi, voit päättää toimia toisin ja hakeutua niiltä turvaan.
Myös me Lasten ja nuorten puhelimessa (p. 116 111) ja chatissa olemme tukenasi, jos sitä tarvitset. Olemme auki joka päivä ja meille voit jutella mistä tahansa asiasta nimettömästi ja luottamuksella. Samassa numerossa päivystää arki-iltaisin (klo 20–24) Nuorten tukilinja, josta saa ammattilaisen tukea pahan olon hetkellä, myös nimettömästi ja luottamuksella.
Muista, että sinä ansaitset saada apua itsellesi. Yksin ei tarvitse jäädä <3
Lämpimin halauksin,
Lasten ja nuorten puhelimen ja chatin päivystäjä
Miltä ajatukset tuntuvat, ovatko ne sellaisia, että voisit kuvitella tekeväsi itselle jotakin, toteuttavasi ne, tuovatko ajatukset jollakin tapaa ”lohtua” tai ovatko ne sinulle muulla tapaa huojentavia? Näetkö itsesi vahingoittamisen vaihtoehtona? Pyritkö aktiivisesti ajattelemaan näitä ajatuksia, etkä koe tarvetta työntää niitä pois?
Vai ovatko ajatukset enemmänkin sellaista laatua, että ne pelottavat sinua, et haluaisi ajatella niitä, ahdistut niistä, ne eivät tunnu sinun omilta ajatuksiltasi? Koetko tarvetta vältellä näitä ajatuksia ja haluaisit, että ne vain poistuisivat?
Kuvasin kahta erilaista itsetuhoisten ajatusten tyyppiä, niinsanottua suunnitelmallista itsetuhoista ajattelua ja sitten pakonomaisia itsetuhoista ajattelua. Saatat hyvin samaistua myös kumpaankin kuvaukseen, eikä siinäkään ole mitään väärää. Tärkeä on ehkä tiedostaa, kumpaa ”mallia” ajatuksesi pääasiallisesti ovat, jotta voit itse ja sinua mahdollisesti auttavat henkilöt voivat suhtautua niihin oikein. Ajatukset kuitenkin ovat joka tapauksessa vain ajatuksia, eikä niiden tarvitse tarkoittaa mitään. Ne eivät suoraan voi johtaa tekoihin. Älä kuitenkaan jää yksin, apua on saatavilla <3.
