moi kaikki! kerron mun elämäst teille vaik teit ei nyt sit kiinnostaiskaan! oon 14 eli -99.
Mun elämä oli ihan normaalii nelosluokalle asti , sillon mun parhaat kaverit (tyttö ja poika) vaihto kouluu ja jäin yksin. tutustuin kyl paremmin mun muihin luokkalaisiin ja sain uusia kavereita. nelosella aloin erottua joukosta koska mulla oli isommat tissit ku muilla ja olin vähän isompi, vitosella tää jatku ja olin taas isompi ku muut ja mua kiusattiin siitä. kutosluokalla tää alko riistäytyy käsistä. en ollut enää niin iso vaan sopusuhtainen, vähän isompi kuin jotkut laihat lapset , mua alettiin haukkumaan nimellä ”tynnyri” ja haukuttii isoksi. sain kutosella 3 parasta kaveria (leikisti kati saija ja pia) kati oli mun parhain kaveri ja se oli just muuttanut suomeen ulkomailta. saija oli mun kanssa samalla luokalla ja pia oli vuotta nuorempi. oltiin erottomattomat kaverukset.
itkin melkein joka päivä koulussa kun tunsin oloni tukalaksi koska mua kiusattiin ja haukuttii. kiusaaminen oli henkistä vaan. sitten alkoi kesäloma ja pidin itseäni tosi rumana hyödyttömänä ja lihavana. vietin melkein koko kesäloman niitten mun kavereitten kans. kesäloma loppu ja me mentiin seiskalle. minä kati ja saija päästiin samalle luokalle eikä mul ollu muita kavereita siltä luokalta. kati alkoi polttaa tupakkaa ja saija meni siihen mukaan. lopulta mäkin aloin polttaa vaikka en ois halunnu, mut pelkäsin et ne hylkäis mut jos en polttais. kuitenkin ne hylkäs mut ja jäin ihan yksin. mä masennuin [osa tekstistä poistettu] rukoilin joka ilta että jumala auttais mua ja antais voimaa jaksaa [osa tekstistä poistettu] tutustuin sitten uusiin kavereihin ja ne tuki mua kaikessa ja puolusti mua kun mua haukuttiin. tutustuin myös mun iso siskon luokkalaiseen ja yhtäkkii oltiin tosi läheisii. kukaa ei enää uskaltanu kiusaa mua koska se mun uus kaveri oli ”pelottava”. masennun tosi pahasti ku tää mun kaveri alko yrittää kuolla ja joutu monta kertaa sairaalaan. sitten sain tietää että ei hän tosissaan ees ollut sanonut niitä kuolema juttuja . meiltä meni välit poikki. ne uudet kaverit jotka tuki mua niin tuki mua taas ja yritti auttaa ja saada mua psykiatrille mut en halunnut mennä. halusin koko ajan kuolla. no loppujen lopuks sain voitettuu masennuksen ja sovin riidat saijan pian ja katin kans.. elämä alko menee hyvin. sit _taas_ masennuin. entiiä kunnolla syytä mut elämä oli kaikin puolin rankkaa. myös kotona! kaikki pojatkin aina alkoi seurustella mun kans ”läpällä” ja mun sydän särjettiin koko ajan.
nyt oon masentunu [osa tekstistä poistettu]. mulla on kaks parasta kaverii mut tunnen oloni ulkopuoliseks . kukaan ei tiiä mun tän hetkisestä masennuksesta koska hymyilen ja nauran joka päivä mut itken itteni uneen.
kiitos kun sain avautuu! toivottavasti jaksatte lukea ja vastailla tähän :)!
Hei ”wordshurt”,
todella ikävää kuulla, että kiusaaminen jatkui noin kauan. Mielesi voi olla maassa kaikkien kuultujen musertavien sanojen ja tekojen vuoksi. Vaikka kiusaaminen loppuisi tai helpottaisi, niin silti menneet ovat tehneet tehtävänsä ja arvet eivät parannu noin vaan helposti. Oletko saanut kenenkään aikuisen tukea kiusatuksi joutumisessa? Oletko saanut puhua kenellekään siitä ja onko kukaan kuunnellut pahaa oloasi?
Minusta kuulostaa siltä, että sinä tarvitsisit juuri nyt tukea ja kuuntelevaa korvaa. Kerroit, että kotonakin on rankkaa.. eli koetko, ettet voi kääntyä vanhempiesi puoleen ja kertoa masentuneesta olostasi? Ystäväsi ovat kannustaneet sinua juttelemaan ammattilaisen kanssa ja he ovat siinä aivan oikeassa. He välittävät sinusta! Voisitko pyytää vaikka kavereitasi tueksi ja mennä juttelemaan kouluterveydenhoitajan tai koulupsykologin kanssa? Ansaitset saada apua ja olla onnellinen. Elämäsi ei ole pilalla, ei suinkaan. Olet joutunut kokemaan vääryyttä ja aivan liikaa pahaa mieltä ja ehkä nyt tuntuu, ettei mikään voi enää saada sinua hymyilemään aidosti, mutta asiat voivat muuttua ja olo parantua. Siihen tarvitaan aikaa ja ennen kaikkea apua.
Muista, että voit soittaa Lasten ja nuorten puhelimeen 116 111 ja jutella tuntemuksistasi nimettömänä, ilmaiseksi ja luottamuksella. Puhelin on auki ma-pe klo 14-20 ja la-su klo 17-20.
Paljon rohkeutta ja voimia sinulle sekä uskoa parempaan!