Mitä pitäisi tehdä kun itseviha kasvaa liian suureksi esteeksi?
En ole enää yhtään varmaan mistään.
Olen vihainen itselleni kun en voi olla tyytyväinen elämääni, minulla on ystäviä, perhe ja koti. Jollain nuorilla ei ole näistä mitään. Siltä tuntuu jatkuvasti että ystäväni ja varsinkin perheeni häpeää minua. Itseluottamukseni on ihan nollilla ja se syö minua.
Joskus tuntuu että olisi upeaa tutustua johonkin poikaan ja jopa ehkä seurustella. En kuitenkaan voi tehdä sitä, koska tiedän ettei kukaan poika ikinä haluisi minua. En pääse tästä tunteesta yli.
Hei :)
Teksti tuntuu ihan mun kirjoittamalta, tosin olen poika, ja ollut yli vuoden parisuhteessa saman tytön kanssa..
Minua vaivaa sama asia, tuntuu että näyttelen toisille muuta kuin mitä olen enkä uskalla ilmaista omia mielipiteitä, ja aina jos olen ”normaali” ja sanon omia juttujani niin muut tuomitsevat ajatukseni ja tapani tavalla tai toisella, tai sitten kuvittelen itse ne..
Myös se että tyttöystävä puhuu jonkun toisen pojan kanssa, ärsyttää minua hirveästi, vaikka jälkeenpäin ajalteltuna se on aina aivan turhaa.. Enhän minäkään ole puhumatta toisten tyttöjen kanssa?
Parisuhteessani myös vaivaa se että tyttöystäväni on tavallaan mielestäni ”huonompi ihminen”. Hän manaa toisia ihmisiä paljon, ja minä olen tavallaan mennyt mukaan, ja toisten selän takana myös puhun asioista, kun hänkin on alkanut, enkä aina uskalla sanoa vastaan hänelle. Hän myös suuttuu minulle usein asioista, ja en tiedä. En itse esimerkiksi uskalla sanoa kaikkia asioita hänelle mikä minua ärsyttää juuri sillä hetkellä koska tiedän että siitä tulee tasan tarkkaan riita.. Minä taas olen ehkä liian anteeksiantavainen, tai tyttöystäväni antaa liian vähän anteeksi asioita.
Minua masentaa, ja vituttaa, vaikka asiat ovat silti hyvin..
Mutta neuvona haluan kertoa että jos tuntuu että olet väärässä kaveripiirissä, tai ihmiset kenen kanssa olet eivät vain ole sinulle oikeita, niin unohda. Varmasti löytyy ihmisiä kenen kanssa oikeasti nautit olla. Ja muista perheesi tuskin häpeää sinua, ei ainakaan tosissaan! :)
Hyviä jatkoja sulle, ja jaksamisia nimenomaan, kyllä mekin vielä tästä noustaan, ja tavallaan mukava tietää etten ole ainoa ( vaikka ei se kyllä ole mukava juttu että muillakin on näitä ongelmia mutta toivottavasti ymmärrät mitä tarkoitan.. ) :)
