Kyllä, on pakko angstata. Mun äiti saa mut välillä niin raivon partaalle. Se ei oo tyytyväinen mihinkään mitä mä teen. Mä syön liikaa, mä pukeudun väärin, mä vietän liikaa aikaa yksin, mulla on liian vähän kavereita jne jne. Oon hyvä koulussa, mut heti kun tulee alle kiitettävä niin mä saan kuulla: ”Oliks niin vaikee koe kun tuli huono numero?” Se odottaa multa enemmän kun mun sisaruksilta! Muilla sama ongelma?
Moikka!
Kuulostaa mulle aika tutulta, en oo ikinä oikeen tullut toimeen ätiini kanssa.. Joten nyt rehellisesti myönnän, että annan neuvoja jotka saattaisivat toimia ja toivon että auttavat sua, mutta jostain kumman syystä en oo ite saanu tytär-äiti suhdettamme mitenkään paremmaks, paitsi ehkä hetkittäin.
Kannattaa puhua äidillesi asiasta. Kysy häneltä vaikka suoraan mitä hän sinulta vaatii missäkin asiassa ja miksi? Jos puhuminen ei onnistu ja tiedät sen vain johtavan huutoon ja riitelyyn, niin voisitte vaikka molemamt kirjoittaa toisistanne asioita mitä odotatte toiseltanne ja mikä ei toteudu. Yleensä asioihin auttaa parhaiten niiden käyminen läpi, ja siihen tarvitaan tässä tapauskessa molemmat, koska onhan riidassakin aina kaksi osapuolta.
Äitisi on varmaan oikeasti vain huolissaan tai haluaa huolehtia sinusta, mutta ilmaisee itseään jotenkin niin että se loukkaa sinua ja saattaa tulla väärinkäsityksiä. Tietenkään äitisi ei saisi loukata sinua siltikään. Esimerkiksi jos hän kysyy niinkuin kerroit, että oliko koe vaikea kun tuli noin huono numero, hän varmaan ajattelee, että olet fiksumpi tyttö kuin koenumero antaa olettaa ja ihmettelee sitä. Usein varsinkin silloin kun itseä ärsyttää esimerkiksi se koenumero niin saattaa helposti tiuskaista siihen takaisin ja siitä se sitten lähtee taas.
Koittakaa sisi puhua asiosta ja selvittää vanhatkin jutut. Omassa tapauksessani ainakin mukaan saattaa aina tulla vaikka 5 vuotta vanhoja juttuja joita ei ole tullut selvitettyä…!
Toivottavasti sulla on silti muita perheenjäseniä, ystäviä tai sukulaisia jotka arvostavat sua just tollasena kun sä oot, koska kelpaast just tollasena! Oo oma ittes ja nauti elämästä ja sen hienoista hetkistä!
Tsemppiä ja auronkoistaa kevättä/kesää! :)
-Sartsu
Sartsulle:
Hehheh, kuka oikeasti alkaa kirjoittamaan huoltajansa kanssa kirjeitä toistensa välille?
Jos ei osaa puhua niin ei osaa sovintoakaan aikaan saada.
Viestin aloittajalle:
Kannattaa lopettaa angsti ja totella vanhempia näin : ” Hyvä on myönnän, että olette oikeassa ja olen ollut epäreilu Teitä kohtaan ja pyydän syvimmät anteeksiannot ”.
Joskus on hyvä myöntää olevansa väärässä vaikka ei oikeasti olisikaan ollut itse se riidanaiheuttaja koska sitä he odottavat, kokeile ihmeessä ja ylläty!
Oon pahoillani! Mun vanhemmat on aina tukenut mua, antanut mun ymmärtää että olen hyvä näin. Tuommoinen ei varmasti ole kivaa, en osaa sanoa mitä sille pitäisi tehdä. Itse kun olen nim.merk.
