Käytämme evästeitä parantaaksemme sivujemme käyttäjäystävällisyyttä ja toimivuutta. Jatkamalla verkkosivuilla vierailua, hyväksyt evästeiden käytön vieraillessa Mannerheimin Lastensuojeluliiton verkkosivustolla. Lisätietoja.
Ovat tarpeen sivustomme teknisen toiminnan ja käytön vuoksi. Nämä evästeet eivät kerää käyttäjästä tietoa, jota voitaisiin hyödyntää markkinoinnissa tai muistamaan käyttäjän valitsemia sivustoja.
Luovat tilastollista tietoa siitä, miten käyttäjät käyttävät verkkosivua ja tiivistävät pyyntöjen toteutuksen nopeutta.
Keräävät tietoa ja analysoivat, kuinka loppukäyttäjä käyttää verkkosivuja ja mitä mahdollista mainontaa käyttäjä on nähnyt ennen vierailuaan verkkosivuilla. Koordinoivat ja mittaavat mainoksia. Käytämme yhtä tai useampaa evästettä verkkomarkkinointiin ja kohdentamistarkoituksiin sekä kiinnostuksen kohteisiin perustuvan käyttäjäprofiilin luomiseen.
Mua pelottaa. Mun mielenterveys on vaakalaudalla.
Mua pelottaa, että oon tullu ihmeen kautta neitseellisesti raskaaks, tää ei varmaan oo mahollistakaan, mutta pahoinvointi, vatsan turvotus, lihominen (ei ole ylimääräistä ihoa tai muutakaan), mielialan heittely, uneliaisuus ja jatkuva nälkä viittaavat kovasti raskauteen. En kuitenkaan ole ollut sukupuoliyhteydessä ikinä. Itsetyydyttänyt olen, mutta mitään en sisääni tunkenu oo.
[osa tekstistä poistettu]Mä ärsyynnyn nykyään pienimmästäkin. Tekis mieli [osa tekstistä poistettu] Kun mä peräännyn, siirryn etäämmälle pari askelta, ne alkaa naljailemaan lisää – kerran yhen meinasinki hakata, jos yks ihanuus, johon en kyllästy tai hermostu olis tullu väliin ja halannu mua.
Oon ihan hermoromahduksen partaalla kokoajan. Saatan alkaa itkemäänkin ihan jostain vaan. Apuja?
Hei,
kuulostaa siltä, että sinulla on paljon huolia mielessäsi. Yhtä huolta voin ainakin helpottaa, nimittäin ei ole mahdollista, että olisit raskaana, jos et kerran ole ollut yhdynnässä. Neitseellisesti ei voi tulla raskaaksi eikä itsetyydytyskään voi saattaa ketään raskaaksi. En tiedä, mistä kuvaamasi oireet aiheutuvat, mutta suosittelen sinua kääntymään terveydenhoitajan puoleen. Pahoinvointi ja mielialan heittely eivät kuulosta kivoilta ja uskon, että asiaan löytyy joku selitys tai sitten oireet menevät itsestään ohi. Joskus, jos mieltä painaa jokin asia ja tunteet ovat kovin pinnassa, keho voi reagoida erilaisilla poikkeavilla oireilla. Mieli saattaa siis vaikuttaa kehoon ja päinvastoin.
Puhut väkivaltaisista ajatuksista. Onko sinulla patoutunutta vihaa/kaunaa jotain tiettyä ihmistä kohtaan? Ketkä ”ne”naljailevat sinulle? Äkkiseltään voisin ajatella, että tarvitsisit jonkun kuuntelevan korvan, jolle saisit purkaa tunteitasi ja ajatuksiasi. Jos asioita pitää sisällään kovin pitkään ja paljon, etenkin jos niihin liittyy voimakkaita kielteisiä tunteita, niin ne jollain tavalla pyrkivät ulos. Voisivatko mielikuvat ja itkukohtaukset siis olla merkki patoutuneista fiiliksistä? Väkivaltaan ei koskaan kannata turvautua, sillä siitä seuraa vain hankaluuksia itselle. Sen lisäksi tahtomattaan voi satuttaa toista sillä tavalla, joka aiheuttaa elinikäisen vamman. Kannattaa tiukoissa tilanteissa vain kävellä pois. Et varmastikaan halua joutua vastuuseen toisen terveyden pilaamisesta ja joutua makselemaan suuria korvauksia.
Kuuntelevan korvan lisäksi tunteiden purkamiseen saattaa auttaa niistä kirjoittaminen tai vaikka itselleen ja muille turvallisella tavalla tunteiden tuulettaminen. Esimerkiksi urheilemalla tai vaikka hakkaamalla nyrkkeilysäkkiä.
Ja jos koet, että noista ”itseapuneuvoista” tai mahdollisista muiden nuorten neuvoista ei ole apua, niin kannustan sinua juttelemaan esimerkiksi sille terveydenhoitajalle näistä asioista. Terkkarille voi puhua sekä fyysisistä asioista että henkisistä, eli mieleen liittyvistä murheista/huolista.
Tsemppiä sulle!
Hei toi sun tilanne tuntuu tosi kurjalta mutta ootko miettinyt että sulla alkaisi kuukautiset kohta vaikka pitkän tauon jälkeen tai jotain, mullakin oli samoja oireita koska olin niin stressaantunut ja mulla jäi kuukautiset välistä ym. Mutta sit sain vähän järjesteltyyn mun asioita ja rupesin joka ilta ottaa jonkun n. Puolen tunnin mittasen hiljasen hetken että rauhotun ja puhuin paljon mun asioista mun siskolle. Älä stressaa paljoa vaan ajattele hyviä asioita jos ne oireet vaikka katoaisi:) toivottavasti kyseessä ei oo mikään vakava sairaus:/ voimiA!