Tätä on vähän vaikea selittää, mutta tunnen siis jonkinlaista vihaa välillä. Olen oikeasti ystävällinen, rauhallinen ja iloinen ihminen, mutta jonkun syyn takia tunnen negatiivisia tunteita joitain ihmisiä kohtaan – en siis aina, mutta välillä.
(HUOM. En halua loukata yhtään ketään. Hyväksyn sinut kuka ikinä oletkin. Haluan selittää, mitä minun päässä voi liikkua, sillä luulen että tämä voisi helpottaa)
[Osa tekstistä poistettu]
Olen konservatiivisesta että isänmaallisesta perheestä. Äiti on vanhanaikainen, joten se ei tykkää jos puhutaan seksuaalivähemmistöistä (esim pienenä en saanut sanoa homo-sanaa, koska se on ”ruma sana”.)
Isä hyväksyy seksuaalivähemmistöt sekä joitain maahanmuuttajia, mutta on ”rajansa kullakin”.
Mutta nyt kuitenkin siihen yhteen suurimpaan ongelmaan – ihannoin väkivaltaa sekä Venäjän ankaria lakeja.
Olen halunnut kostaa kaikille niillekkin, jotka ovat minua vaikkapa hiukan syrjineet. Minulla on aina se ensimmäisenä ajatuksena, että – Väkivalta on kaikkiin ratkaisu” vaikka ei se loppujen lopuksi ole..
Elämä kulkee muuten erinomaisesti. Halusin nyt vain kertoa tän jutun, että voisin vähän lohtua näistä ajatuksista. En halua kertoa näistä vanhemmille, koska se olisi melkoista penalttya.
Mistä nää ajatukset voi johtua? Pelaan jotain väkivaltaisia pelejä sekä olen oppinut elämään siinä ”mies ja nainen”-oppiin ja olen kristitty, joten nää saattaa selittää ehkä jotain, emmää tiiä.
Noh, olkaa mitä ootte, mulla ei ole vastaan pannettavaa.
Hyvää päivänjatkoa!
