No jos yrittäisin ees.. (Tw tähän tekstiin)
En jaksanu nähä vaivaa kirjottaa tätä jollekki muulle palstalle, ku tää ois varmaa muutenki siirtetty tänne joten here we go:
Pakko kirjottaa johonki. En vaa jaksa. No joo elämä menee ihan hyvin. Mul on paljon kavereita, harrastuksissa menee hyvin, oon hyvä koulussa ja mul on kivat vanhemmat. Mut sit on niitä pieniä asioita/virheit, jotka tuntuu aina vaa isommilta. No todella iso virhe oli aloittaa viiltely. Jäin koukkuun. Haluisin niin kovasti lähes joka tilanteessa, joka ärsyttää nii viillellä. Koulu alkaa tuntua vaa hirveeltä. Meiän kutoselta lähes kukaan ei tykkää musta. On siellä pari fiksua, jotka on ainaki hiljaa, eikä nimittele mua. Sit on ne muut jotka haukkuu mua mun tyylistä. Ja sit siel on ne kaks henkilöä, jotka kiusas mua ja mun bestistä alkuvuodesta, ja nyt ne edelleen mua. Ne sano meille muunmuassa et [osa tekstistä poistettu], ”vitun turri tullaan polttaa sun talo”. No se loppu kun ne sai rehtorinpuhuttelun. Ja nyt se sama tyyppi (plus ne muut haukkujat) jatkaa tätä. Sen lisäks kuulin ku pari tyyppää sielt kutoselt sano sen yhen pikkusiskolle et ”älä ikinä oo ainakaa tollanen therian ninku toi *mun nimi*” Ja joo. Sit ite sanoin mun frendille et ”vihaan noita kutosii, niist suurin osa on idiootteja” ja tota yks niistä kutosista kuuli. Ja no sanoin silleen sen takii että yhet kutoset heitteli mua dodgeball palloilla ja kun ragesin niille siitä ne sano et tarviin terapiaa tai jotenki silleen. Tuntuu et kaikki vaan vihaa mua. Mun vanhemmat huuta pikku jutuista. Äiti vaan suuttu jos en siivoo mun huonetta, mutta ei se kysy et miks mä en saa sitä tehtyy. Suuttuu vaa. En tiiä haluisnko avautuu kellekkää aikuselle. Ku tieto menis mun äitille, se todennäkösesti sanois mua epäkiitolliseks ja antais puhelinkiellon. Mussa on aina jotain vikaa. En ihmettele miks. Oon vaa tällänen friikki. Tuntuu et maailma ois parempi paikka jos mua ei olis. En voi avautuu ees mun kavereille, koska suurinosa vaa kertois mun äitille tai kertois jollekki muulle jonka kautta se tieto päätyis mun äitille. On mulla yks kehen luotan, mut joo. No sillä on vaikeeta, ja mä yritän toimii jonain terapia frendinä. Minähän se aina yrittämässä ratkoa muiden ongelmia. Autan muita, oon ite ilonen ja en välitä haukkumisesta. Mut sisältä oon ihan murtunu. Yritän joka päivä keksii jotain syitä elää. Tuntuu et mun elämä on yhtä helvettiä. Mutta on se yks frendi, mua nuorempi jolla on ongelmia (perheen, kaverien ja mielenterveyden kanssa) se on mun yks syy. Toinen jokapäiväinen syy on koripallo. Se on mun tärkein harrastus. Haluisin yrittää päästä aikuisena WNBA:han. Kolmas syy minkä keksin joka päivä on muut. Muut kärsii. Mitkä traumat siitä muille jäis. Huoh. Aina mä vaan käsken itteäni. Ole iloinen. Okei jos jotain hyvää kehitystä tässä mun elämässä on tapahtunu ni oon ollu viiltelemättä 10 päivää. Mut silti. En haluis mennä kouluun. Se on samaa helvettiä. Yritän päästä tästä mielentilasta eroon. Mut nää ajatukset ei jätä mua rauhaan. Voin olla viiltelemättä. Ei se niin vaiketaa oo loppujen lopuks, nyt ku oon ollu taas viiltelemätää. Mut ajatuksista en pääse eroon millään. En millään. No jos yrittäisin ees päästä niist eroon? Ku tuntuu vaan et mikään pakotus ei häädä niitä pois.
Hei Emo turri🥰,
Kiitos kun rohkaistuit kirjoittamaan tänne keskustelupalstalle olostasi. Jos sinusta tuntuu, että et uskalla kertoa olostasi kellekään tai et uskalla luottaa tällä hetkellä muihin, on todella hyvä ajatus aloittaa kertomisen harjoittelu ja avunhakeminen täältä, anonyymilta palstalta.
Aloitat viestisi kertomalla, että elämässäsi menee hyvin, mutta samalla kerrot, että olet joutunut kokemaan todella rajua kiusaamisväkivaltaa muilta koulusi ja luokkasi oppilailta. Sanat satuttavat yhtä lailla kuin teotkin etkä ole tehnyt mitään ansaitaksesi niitä. Meistä jokaisella on oikeus olla juuri sellainen, kun on ja pukeutua kuten tahtoo. Mikään piirre meissä, oli kyse sitten hiusten väristä, lempimusiikista, pukeutumistyylistä tai seurustelukumppanista, ei oikeuta kiusaamiseen ja satuttaviin sanoihin. Hyvä kuulla, että kiusaaminen on saatu aiemmin loppumaan, se kertoo siitä, että aikuiset ympärilläsi haluavat auttaa ja ovat puolellasi, jos vaan rohkaistut asiasta kertomaan.
On hyvä kuulla, että sinulla on elämässäsi asioita, jotka auttaa sinua jaksamaan. Läheiset ystävät sekä rakas harrastus on tärkeitä asioita, jotka antavat sinulle mahdollisuuden hengähtää pahasta olosta ja mielen päällä olevista huolista. Voit olla myös todella ylpeä siitä, että olet pystynyt olla viiltelemättä, hyvä sinä <3 Onkin tärkeää löytää jonkin korvaava asian viiltelylle millä saa olon ja tunnekuohun helpottamaan. Joillekin toimii liikunta, toiselle esimerkiksi jääpalan puristaminen nyrkkiin tai voimakkaan karkin/kurkkupastillin laittaminen suuhun.
Meistä jokaisella on hetkiä, kun tarvitsemme toisten ihmisten apua ja kannattelua. Sinä et ole tehnyt mitään ansaitaksesi pahan olosi, mutta sinä ehdottomasti ansaitset apua. Vaikutat lämpimältä ja empaattiselta nuorelta, joka on läheistensä tukena, kun he sitä tarvitsevat. Mutta myös sinä ansaitset saada tukea ja olkapäätä, ihmisen, joka halaa ja sanoo, että asiat kyllä järjestyvät, mietitään yhdessä.
Jos läheisille puhuminen tuntuu hankalalta, voit aina soittaa meille Lasten ja nuorten puhelimeen (p. 116 111) tai kirjoittaa chattiin – olemme joka päivä auki ja meille voit jutella mistä tahansa asiasta nimettömästi ja luottamuksella. Nuorten tukilinja päivystää samassa numerossa joka ilta klo 20–24 ja sieltä saa ammattilaisen tukea pahan olon hetkellä, yhtä lailla nimettömästi ja luottamuksella.
Toivon että kevätaurinko ja lähestyvä kesäloma antaa sinulle voimia jaksaa ja voida pikkuhiljaa paremmin. Yksin ei tarvitse jäädä <3
Lämpimin halauksin,
Lasten ja nuorten puhelimen ja chatin päivystäjä