Mä olen elänyt valheessa monta, sanotaanko yli seitsemän vuotta. Se koko aika mua on haukuttu, ja syrjitty. Olen tavallaan kiitollinen ettei fyysisiä yhteenottoja ole tullut [osa tekstistä poistettu]
Olen onnistunut piiloittamaan jokaisen tunteeni muilta. Ainut minkä mun kasvoilta näkee on hymy ja ainut ääni jonka kuulee on nauru. Tosiasiassa hymy on vain kulissi ja nauru peittää kyyneleet. Kulissit kuitenkin petti, kun jätin rakkaan harrastukseni.
Olisin voinut kestää kauempaankin jatkuvaa selkäänpuukotusta ja niiden puukkojen kääntelyä, jos edes mun vanhemmat olis hyväksynyt mut sellasena kuin olen. Näin ei kuitenkaan ole. Viime kuukausien aikana äitini on tehnyt aivan selväksi että ole hänen mielestään lihava sika. Ehkei sanonut sanasta sanaan, mutta jatkuvat vihjailut on jatkunut jo kauan. Tänäänkin sanoi, että niistä jotka eivät siivoa kokoajan tulee lihavia sohvaperunoita. Tämän jälkeen veljeni katsoi minua. BMI-arvoni on kuitenkin ikäiselleni normaali, mutta tuskin kauaa, kun olen ruvennut syömään suruuni, jotta jaksan hymyillä.
Mullahan on enään vain kaksi (hyvää?) kaveria, koska muut ymmärsivät väärin sanani ja nyt työntävät puukkoja selkään. Niihin kohtiin jossa niitä ei vielä ole.
[osa tekstistä poistettu] Tänäänkin sain tarpeekseni veljestäni. Karjuin sille mitä sylki suuhun toi ja lähdin pois. Omassa huoneessani mä kuitenkin itkin ja itkin. En näe mitään hyötyä mennä aikuisen luo, jolla on vanhempieni puhelinnumerot, koska en halua heidän tietävän. Vaikka itsehän he tämän osittain minulle aiheutti.
Tämä on Nuortennetin ylläpidon viesti.
Hei,
Kirjoitit vakavasta asiasta, jonka selvittämiseen tarvitset aikuisen apua. Löytyykö lähipiiristäsi ketään sellaista aikuista, jonka puoleen voisit kääntyä? Kouluissa ja oppilaitoksissa tällaisia tilanteita varten on esimerkiksi kouluterveydenhoitaja tai koulukuraattori, jotka osaavat ja haluavat auttaa.
Voit myös soittaa Lasten ja nuorten puhelimeen numeroon 116 111, joka on auki arkisin klo 14-20 ja viikonloppuisin klo 17-20 (puhelu on maksuton) tai kirjoittaa Lasten ja nuorten nettiin. Halutessasi voit myös kopioida yllä olevan tekstisi ja lähettää sen Lasten ja nuorten netin kirjepalveluun, josta saat aikuisen vastauksen. Tai käy tutustumassa nuortennetin sivuilta http://www.mll.fi/nuortennetti/ löytyviin ”aikuisen apua” – teksteihin.
Moi ! Mulla on ihan sama ongelma, mua on haukuttu ja syrjitty ala asteesta lähtien ja kotona kun asuttiin vielä koko perheen kesken , on aina ollut sama ongelma että isä haukkuu paskakasaksi , tyhmäksi jne, ja kun jotain sattuu joskus tekemään oikein, ei se tiedä ollenkaan mitään semmosista haukkumisista. Ja se luulee olevansa itse niin täydellistä että… Vielä puoli vuotta sitten olin koko ajan kavereitteni kanssa ja sitä samaa sekin oli että hymyä ja naurua vaan,mutta nyt olen koko tämän vuoden ollut vain kotona ja tietokoneella, mutta kun olis vaan joku jolle voisin puhua, joku joka ymmärtäisi nämä asiat.
Saman oon mäki joutunu kestämään. Oon ollu jo 6 vuotta iha yksin, nii en jaksa oikein välittää mistään. Mun ainoo ystävä on kone.
Moi
Mä oon eläny lähes koko elämäni valheessa, siinä missä sä kuvailit. Mutta mitä kauemmin sä elät sitä surullisemmaks sä tuut, ei sitä aina edes ymmärrä. Siitä ei oo montaa viikkoa ku mä ensimmäisen kerran yritin, mä olin vaa nii riikki, sille oli pakko tehä jotain. Ja vaikkei sitä uskois ja vaikka se tuntuis karmivalta tai siltä että sitte ne vaa säälii sua, mutta se on kaikki vaa sun omaa keksintöä.Ne kaks voi olla just ne kaks ihmistä joitten takia hymyillä taas oikeesti. Yritä ees usko mua, kaikki surkeet vuodet on pois onnellisista. Mitä sä menetät?