Moi. Ajattelin että voisin saada apua täältä, niin kerronpa ongelmani.
Oon lukion 2.vuositasolla oleva tyttö. Minua on kiusattu eskarista ysiluokalle asti, mutta tästä olen jo ainakin päällisin puolin päässyt yli. Yläasteella 8 ja 9 luokilla, numerot alkoivat laskea, koska en jaksanut keskittyä kouluun niin paljon, mitä olin ennen tehnyt. Kaikilla kavereilla oli ”juttua” jonkun jätkän kanssa, eikä itselläni ollut mitään. Olin haaveillut yhdestä pojasta jo kuusi vuotta, mutta uskoin etten koskaan tulisi olemaan hänen kanssaan. Toisin kävi. Ysiluokalla aloin seurustella ”maailman ihanimman pojan” kanssa. Rakastimme toisiamme ja meillä oli aina ihanaa ja minä olin onnellisempi kuin koskaan. Kunnes poika petti minua.
Erosimme yli vuosi sitten, mutta en ole vieläkään päässyt hänestä kokonaan yli. En enää kaipaa häntä, silleen että haluaisin olla hänen kanssaan yhdessä, mutta ajattelen häntä monta kertaa päivässä. Mitähän hän nyt sanoisi minulle, mitähän hän tekee nyt yms. Ainiin ja kaikista pahinta, alle puolen vuoden päästä erostamme hän meni kihloihin ja muutti yhteen sen tytön kanssa, jonka kanssa hän minua petti. Puoli vuotta erostamme minä itkin lähes joka ilta, että mitä teen elämälläni.
Nyt minulla ei ole yhtään motivaatiota käydä koulua. Käyn silti etten saisi kotona huutoja [osa tekstistä poistettu] Numerot ovat alhaisemmat kuin koskaan. Kaverit ovat jääneet, näen heitä harvemmin kuin kerran kuussa. Koulukaverit ovat erikseen. Yksi ilta yksi ”vanhoista kavereistani” soitti ja kysyi että olenko kunnossa. Rupesin melkein itkemään, koska melkein vuoteen, kukaan ei ole ollut niin aidon huolissaan minusta ja kysynyt vointiani oikeasti.
Mitä voisin tehdä, että piristyisin ja jaksaisin lähteä kavereiden kanssa ulos? Kyse on siis siitä, kun en jaksa koulun jälkeen mennä ulos. Harrastan tanssia, käyn reeneissä ja teen läksyjä minkä jaksan, mutta sitten olen vain koneella ja kaverit, en edes tiedä pitävätkö minua enää kavereinaa.
Kiitos teille, jotka jaksoivat lukea vähän turhan pitkäksi venyneen valituskirjeeni. Mitä minun tulisi tehdä?
Hei ”sääd one”,
on ymmärrettävää, että erosta toipuminen ottaa aikansa. Etenkin, kun eroon on liittynyt niinkin ikävä asia, kuin luottamuksen pettäminen.
Nyt olet huolissasi koulunkäynnistäsi, motivaation puutteesta ja jaksamattomuudesta. Onko tilanne ja olosi jatkunut jo pitkään? Jos on, niin sinun olisi hyvä jutella siitä esimerkiksi kouluterveydenhoitajan kanssa. Yleiselle jaksamattomuudelle voi olla monia syitä ja niitä on hyvä lähteä selvittämään ajoissa.
Tekstissäsi viittaat fyysiseen kaltoinkohteluun, jota välttääksesi yrität jaksaa käydä koulua. Puhut vakavasta asiasta ja sinun ei missään nimessä pidä joutua pelkäämään ja kokemaan väkivaltaa. Voisitko ottaa tämänkin asian puheeksi esimerkiksi terveydenhoitajan tai jonkun muun aikuisen kanssa, kenet kokisit luotettavaksi ja helpoksi lähestyä? On tärkeää, että saisit juteltua kaikista mieltäsi painavista asioista.
Voit myös soittaa Lasten ja nuorten puhelimeen 116 111. Puhelin on auki ma-pe klo 14-20 (ti 20.11. poikkeuksellisesti Lasten päivän kunniaksi klo 12-21) ja viikonloppuisin klo 17-20. Tai voit kirjoittaa Lasten ja nuorten netin kirjepalveluun, josta saat aikuisen vastauksen. Voit halutessasi myös kopioida yllä olevan tekstisi ja lähettää sen kirjepalveluun.
Toivon sinulle paljon tsemppiä!
Koeta kestää! Minulla on hieman samanlaista. Kiusattu eskari-9.luokka. Olen lukion 2.vuotinen. Kannattaa yrittää ottaa yhteyttä vanhoihin kavereihin. Kyllä tämä joka soitti oli sinusta ainakin huolissaan. Huolissaan ollaan silloin kun välitetään:) Poikaystävästä ero on varmaan rankkaa tai siis on, (minulla ei ole ollut poikaystävää, mutta ihastuksia) Koita yrittää päästä yli. Keskustele vaikka suomi24 tai täällä:) Suomi24 saattaa saada kyllä kaikkea muutakin tekstiä mutta siellä käy ihmisiä.
Motivaation puute voi olla väliaikaista.
Kiitos paljon ihanista vastauksista! Kirjoittaminen helpotti myös minua. Olen miettinyt koulukuraattorille, -lääkärille tai -terveydenhoitajalle menemistä ja juttelemista, mutta en oikein tiedä. Uskon kyllä että pääsen tästä yli ilman ammattiapua, nyt kun tiedän että täältäkin saa apua, kiitokset :)