Heij:c oon nyt yli vuoden joutunu kestää masennusta..nytte tää kaikki alkaa vaa tuntuu siltä ettei tuu enää mitää.Kaikki kaveritki rupee välttelee mua..mun paraskaveri,joka on auttanu mua pärjää..ei sekää jaksa mua enää..joka pv vaa vihoittelen sille,vaikka en haluis,mun mieli vaa tekee sen..joo saattaa kuulostaa älyttömä tyhmälle.Mut pahinta on se et mietin itsarii jokaikine pv..[osa tekstistä poistettu]..tartteisin enite kavereita nyt,mutta mitä teen kune lähtee luota pois?
Moi,
täällä on joku, joka kuuntelee.
Älä missään tapauksessa tee itsemurhaa. Masentuneena voi tuntua siltä, ettei kukaan välitä yhtään, mutta se ei pidä paikkaansa. Voisitko pyytää kaveriltasi anteeksi, ja sanoa vaikka vain sen, että sulla on nyt vaikeaa? Sun kertomukses ei kuulosta yhtään tyhmälle, koska oon itekin ollu joskus masentunu, ja silloin omat ajatukset voi olla todella synkkiä. Yksi tapa kavereiden säilyttämisessä voisi olla pyytää heiltä anteeksi ja yrittää sanoa ainakin se, että on vaikeaa eikä aina hallitse ajatuksiaan. Kaverisi yrittävät varmasti ymmärtää, mikä sinulla on, ja vaikka et haluaisikaan kertoa, voit sanoa muutamalla sanalla että sulla on ollut hankalaa. Yritä kaikin tavoin irti itsetuhoisista ajatuksista. Uskon siihen, että sä onnistut, ja voitat lopulta koko masennuksen. Sä oot kaunis ja arvokas ihminen, jolla on nyt vaikeaa, mutta se ei kestä ikuisuuksia. Sulle koittaa vielä paremmat ajat kuten niin monelle muullekin masentuneelle, minä mukaanlukien. Sä nouset vielä. Ihan varmasti.
Tsemppiä ja halaus! =)
-Lintu-
minä kuuntelen sinua jos sopii
