Olin noin 3- tai 4-luokalla kun aloin kiusaamaan yhtä luokkalaistani. Kaverini kanssa olimme hänelle ihan hirveitä, nykyään mietin joka päivä sitä, miksi tein niin. Olen myös oikeastaan eskarista lähtien aina pelännyt ihan älyttömästi tiettyjä tauteja/sairauksia. Tällä hetkellä pelkään kakkostyypin diabeettesta, vesikauhua ja ms-tautia. Kaverien kanssa on tiettyjä ongelmia myös… En osaa muuta kuin valehdella ja kohdella toisia huonosti, olen huono ihminen.
Hei!
Kirjoitat tosi tärkeistä aiheista. On tosi hyvä merkki, että tiedostat tehneesi väärin kiusatessasi luokkalaistasi ja että huomaat edelleen kohtelevasi kavereitasi huonosti. Taidat tietää, että pidemmän päälle tuollainen käyttäytyminen osuu omaan nilkkaan, jos menetät ystäviäsi jatkamalla heidän huonoa kohteluaan.
Kaikki eivät tiedä käyttäytyvänsä huonosti, mutta sinä huomaat ja tiedostat sen itse, mikä on tosi mahtavaa! Tiedätkö mitä? Uskoisin sinun tekevän palveluksen sekä itsellesi että tuolle kiusaamallesi luokkakaverille, jos laittaisit hänelle (yksin tai ystäväsi kanssa) viestin, jossa pahoittelet käytöstäsi. Olen ihan varma, että se merkitsisi hänelle äärettömän paljon! Viestin saatuaan hän voisi ajatella, ettei sittenkään ollut itse syyllinen tai millään tapaa vääränlainen, vaan väärin toimittekin te. Ja sinä saisit mahdollisuuden osoittaa, että olet kasvanut ja viisastunut niistä ajoista ja olet tosi pahoillasi siitä, mitä teit. Uskon, että hän arvostaisi sinua tosi paljon saatuaan sinulta/teiltä viestin, vaikka tapahtumista olisikin jo aikaa.
Kun kerran tiedät toimivasi ajoittain edelleen väärin, uskon sinun pystyvän muuttumaan. Jokainen meistä toimii vähän väliä väärin: nauraa väärille asioille, sanoo ajattelemattomasti, ei ole huomaavinaan toisen loukkaantumista jne. Mutta joka kerta asiaa voi pahoitella sanomalla: ”Anteeksi, sanoinpa tökerösti.” ”Sori, taisin taas loukata sua.” ”Äh, en tarkoittanut sitä, se vaan taas pääsi suustani.” tai ”Jostain syystä sanoin niin, vaikkei se ole totta. Yritän jatkossa sanoa, niin kuin asia on.” Miltä kuulostaa?
Jokainen töppäilee, mutta on mahtavaa nähdä, kun jollain on joskus pokkaa myöntää virheensä ja pahoitella tekemisiään. Se jos joku vaatii hyvää itsetuntoa ja rohkeutta. Ymmärrän, että se voi olla aluksi vaikeaa, mutta voit aloittaa yrittämällä sitä vaikka kerran viikossa tai tehden sen ensin vitsillä. Uskon, että pystyt siihen kyllä! Sinulla on toimiva omatunto, joka kolkuttaa niin kuin sen kuuluukin, se on tosi tärkeää ja ihana kuulla!
Sitten vielä noista peloista: Niistä kannattaa aina sanoa ääneen lähellä oleville aikuisille, niin voitte yhdessä miettiä, mistä pelko tulee tai millä sen voisi sammuttaa. Oikea tieto yleensä auttaa, mutta jos pelko on aiheeton ja hankaloittaa elämääsi, kannattaa siihen etsiä ammattilaisen apua esimerkiksi terkkarin kautta. Monia sairauksia voi onneksi välttää, mutta ainahan pelot eivät ole järjellä selitettäviä.
Jos haluat jutella näistä (tai joistain muista aiheista) joskus lisää, niin voit ottaa yhteyttä meille Lasten ja nuorten puhelimeen numeroon 116 111 tai tulla chattiin juttelemaan (avoinna joka ilta klo 17-20). Lisäksi meillä on täällä Nuortennetissä nettikirjepalvelu, johon voit soittaa mihin vuorokauden aikaan tahansa (paitsi, jos siellä on ruuhkaa – yritä silloin uudelleen myöhemmin samana päivänä tai sitten seuraavina päivinä uudestaan).
Kaikkea hyvää sinulle!
Toivottaa
Lasten ja nuorten puhelimen ja chatin päivystäjä
Moi. Oon jotenkin sattunut olemaan lähes täysin samassa tilanteessa kuin sinä, ja voin sanoa vain että pyydä anteeksi. Et voi muuttaa menneisyyttä, mutta voit aina kertoa kiusatulle että kadut tekojasi ja että hän ei ansainnut kärsiä. Ei kannata stressata sitä antaako tämä anteeksi vai ei, kunhan vain kerrot. Ahdistus terveydestä on hankala juttu, tiedän kokemuksesta. Kannattaa puhua asiasta luotetuille ihmisille, ja ihan vinkkinä, älä hae googlesta tietoja taudeista kun aihe alkaa mietityttää. Kun luet oireista aivot alkavat ikään kuin kopioida niitä ja alat luulla että olet oikeasti kipeä vaikket olekaan. Muista että esimerkiksi vesikauhu/rabies on Suomessa HYVIN harvinainen, ja kunhan saat rokotteet mahdollisen pureman epäilyssä olet ihan kunnossa. Vaikka jokin saataisi ollakin vialla, asia hoidetaan ja saat apua. Koita muistaa että pahat taudit mitä ahdistuksessa mietit ovat luultavasti hyvin epätodennäköisiä, ja jos jokin on vialla voit aina kysyä muiden mielipidettä ennen kuin panikoit. Tiedätkös muuten, että se fakta itsessään, että olet huolestunut menneisyydestäsi ja tunnet häpeää ja katumusta kertoo itsessään että et todellakaan ole huono ihminen. Huono ihminen ei miettisi onko tämä huono ihminen vai ei ja jatkaisi muiden satuttamista välittämättä ollenkaan. Tunnet älytöntä häpeää, ja luultavasti yliajattelet kaikkea mitä teet sen pelossa että satutat jotain jälleen kerran. Älä huoli. Tiedät että mitä teit oli kamalaa, ja kunhan et halua tehdä sellaista uudestaan kuten näkyy, olet ihan kunnossa. Et todellakaan ole kauhea ihminen, tiedän että tuntuu karsealta ajatella miten satutit toista mutta asialle ei voi enää tehdä mitään muuta kuin pyytää anteeksi. Älä ruoski itseäsi sen takia mitä teit lapsena, on hyvin epätodennäköistä että teit mitä teit suorasta vihamielisyydestä. Teit huonosti, mutta tiedät nyt paljon paremmin että muita ei saa satuttaa. Ja se on tärkeintä. Et ole yksin. Lupaan, että kunhan kerrot jollekulle, esim. kuraattorille, terapeutille, kavereille tai vanhemmille, voit alkaa selvittämään asiaa kunnolla ja sittemmin liikkua elämässä eteenpäin. Tiedän että se tuntuu epäreilulta, muttet voi jatkaa pahan olon edistämistä sen takia että häpeät lapsuutesi tekoja. Olet oppinut menneestä. Lupaa, että et ole läheskään niin kauhea kun kerrot itsellesi olevasi. Lykkyä tykö :)