Olen varmasti ainoa nuori joka ei ole ikinä seurustellut!
Moi. Miekää en oo seukannu koskaa, 15 v ja jotenkin sama tunne että kaikki muut on seurustellu… ja se on oikeesti vituttavaa kun kaveri leijuu kokoajan miten hyvin hänellä ja hänen ihastuksella menee ja ois hyvä alku…. ARGH!!!
mie en ees ttiiä mikä on aspergerin syndrooma… jos haluat selventää, ei oo pakko :)
No mulki o aspergeri, oon noi 14 ja puol vuot, en ol kanskaa oikeestaa seurustellu, oon kyl ihastunu yhtee meiä luoka tyttöö, ja tunnen sen aika hyvin, on sen numero ja kaikkee, oon käyny sen kans ulkonki pariin kertaan, muttei mittää varsinaist seurusteluu oo ollu, enemmänki niinku kaverei. Ei oo mkkää kiire seksisuhteitte hankimisee. Eikä mitää hätää, mu enoki alotti seurustelee ku se oli 39, ja se.oli ja on täysin tyytyväine. Pakko myöntää et en itekää kyl niit facebook-viestei jaksa, mut en mää kyl oikee muutenkaa feispuukii käyt.
hei.aattele jos nyt saat seurustelukumppanin ja oot nyt niin rakastunu et teet mitä vaan siis nyt meinaan ihan mitä vaan pitääkses hänet ja sekään ei riitä ja hän jättää sut. niin mitä teet??? mä voisin väittää et suret oot menossa jojoon jne. mut ystävät ei petä jätä jos ne on ystäviä. mä kannatan ystäviä kunnes oikeesti löytää oikean.
nimimerkillä kokenut tän.
Aspergerin syndrooma on eräänlainen neurologinen poikkeavuus, joka näkyy tietyllä tavalla esimerkiksi henkilön käyttäytymisessä.
Oon 16 v tyttö, enkä ole seurustellut koskaan. Oon ollut koulukiusattu, mikä varmasti vaikuttaa asiaan. Seurustelu ei oo mikään todiste normaalista nuoruudesta. Itse en ole ollut edes ihastunut. Tiedän, mitä haluan ja ymmärrän myös oman arvoni. Jos joskus tapaan jonkun, jonka kanssa kemiat pelaa yhteen niin sitten. Sitä odotellessa :)
Ja aspergeri ei tsrkota et on jotenki tunnevammainen. Meilki o luokas yks aspergeri, ja se on meiä luokan pojist se joka vähiten häiriköi, ja se on niist kans kohteliain :)
Kiva kuulla että on muitakin jotka eivät ole seurustelleet ja ovat samassa veneessä. :)
Oon 15-vuotias tyttö ja olen seurustellut pari kertaa, mutta viime aikoina olen tajunnut ettei seurustelussa oikeastaan edes ole mitään järkeä jos ei todella kuvittele tai toivo suhteen jatkuvan kauan. Onhan siis näitäkin joille seurustelu on käsitteenä paljon kevyempi ja pienempi asia kuin se joillekkin toisille on. Eli poika tapaa kauniin tytön kännissä, he päätyvät yhteen, nuoleskelevat toisiaan viikon ja kun huomaavat toisen luonteenpiirteet, eroavat. Eli niiden välillä ei ole välttämättä edes ihastusta, miten vois olla jos ne ei edes tunne toisiaan. Ne vaan kiinnostuu toistensa ulkonäöstä, ja luulee sitä rakkaudeksi. Ja niille seurustelu on kai jonkinlaista hauskaa ajanvietettä. Sitten ne kehuskelee miten monen kanssa ne on seurustellut. Itse aina kuuntelen niitä säälien. Sillä niin monen kanssa se kehuskelija on myös eronnut. Hienompaa olisi, kun olisi ollut vain yhdessä suhteessa, eikä se olisi vielä päättynyt. Tällä romaanilla siis yritin selittää, että ei pidä seurustella vain seurustelemisen ilosta. Pitää rakastua johonkuhun, ja sen oikean löytämiseen voi mennä aikaa. Tutustut häneen joskus, onnekkaiden sattumien kautta. Kun sitten molemmat ovat rakastuneita, seurustelu tulee itsestään. Sen alkamisesta ei pitäisi sopia. Eikä pitäisi suunnitella seuraavaa suhdetta, ”sitten kun tämä nykyinen on loppu”. Oikeilla rakkaustarinoilla kun ei ole onnellista eikä surullista loppua, sillä ne eivät ikinä lopu. (;
Ite haluan tutustuu toiseen ennen kuin alan seurustella sen kanssa. En halua mitään viikon tai kuukauden mittasta suhdetta vaan pidemmän. Ainakaa vielä ei ole tullut vastaan se ”henkilö”, mutta uskon että vielä tulee:)
Jotenkin mua alkoi taas vituttamaan, kun muistin, että monet ujotkin ja jopa kehitysvammaisetkin seurustelee!
En ole itekkään seurustellu vielä ollenkaan ja olen 18 vuotijas. Itse olen sitä mieltä että sairaudet tai muut tämän kaltaiset asiat euvät seurusteluun vaikuta. Itse olen kärsinyt koulukiusaamisesta ylä asteen ja vielä amiskassakin joidenkin pönttöjen takia jotka samaan kouluun siirtyivät. Tämän takia varmaan monet tääälläpäin olevat pojat eivät halua kanssani seurustella koska minusta on levitelty vääriä kiusaavia huhuja. Olen koittanut etsiä saman ikäistä juttu seuraa netin kirjeenvaihto sivuilta, mutta ei sitä ole vaan löytynyt. Olisi kyllä kiva seurustella jonkun kanssa joka olisi läheisempi. Et ole yksin ongelman kanssa kyllä näitä mutakin jotka eivät ole vielä seurustellut löytyy.
Ei seurusteluun oo kiirettä, kukaan ei ole täydellinen kaikista löytyy pikkuvikoja. Serustelu on henkilökohtainen asia, Jotkut löytää aikasemmin kumppanin kun toiset.
Jooh, 19 vuotta on jo mittarissa eikä vieläkään seurustelukokemusta. En yhtään tajuu sitä miks jotkut miehet vetää naisia puoleensa kuin magneetteja, mutta minusta naiset ei kiinnostu. Onkohan syy siinä, että mulla ei oo paljoa kavereita? Pitäiskö kenties ruveta kovikseksi? Oon jättänyt treffi ilmoituksia Aspalstalle ja suomi24 treffipalveluun, mutta eipä oo naista löytyny. Mikähän olis mulle paras tapa löytää tyttöystävä? Entä miten hurmaisin tytön? Olisikohan asperger-tyttö mulle parempi vaihtoehto kuin ”normaalityttö”, koska itsekin olen asperger? En tunne ketään asperger-tyttöä.
Mäkin oon 15 vee, enkä oo seurustellut vielä… :)
en mäkää oo seurastellut kenen kaa ikinä mut halusin seurustella jonkun vapaan pojankaa<3 <3 <3 <3ei ole ollut yhtään poikaystävää vielä halusin poikaystävän joka on 17-16 ja niiten väliltä <3 <3 <3