Olen varmasti ainoa nuori joka ei ole ikinä seurustellut!
Ja vieläkin sama tilanne, vaikka 23v tuli täyteen pari viikkoa sitten! Pelkkiä pakkeja oon elämäni aikana saanut, ja friendzonelle joutunu aina kun oon ollu ihastunut johonkuhun!
Sellaista se on syntyä aspergerina nykymaailmaan. Eikä itse edes tiedä mikä on vikana. Nk. markkina-arvoteoria on aika karua luettavaa näin aspergerin näkökulmasta.
1. Mikä se sun sairaus on ?
2. En mäkään oo koskaan seurustellut vaikka mulla on varmaan 1000 ihastusta
Minulla on diagnosoitu aspergerin oireyhtymä. Ajattelisin että 12v ei ole mitenkään epänormaalia, että ei ole seurustellut, mutta yli parikymppisistä suurin osa on jo seurustellut. Yläasteella usein suorastaan ihmettelin sitä, miksi neurotyypilliset käyttäytyvät miten käyttäytyvät. Peruskoulussa oli monenlaista kiusaamista ja syrjintää, eikä siihen puututtu juurikaan, joskus opettajatkin tuntuivat olevan kiusaajien puolella. En edelleenkään tiedä, miksi seurani ei kelpaa neurotyypillisille, eikä kukaan sitä ole koskaan selittänyt. Ja vaikka aina väitetään, että jokaiselle on joku, se on mielestäni absoluuttinen vale. Haluasin, että yhteiskunta alkaisi oikeasti tieteellisesti tutkia asiaa, eikä vain toistaa kuluneita fraaseja, joilla ei ole mitään merkitystä minun kannalta. En tunne itseäni lainkaan osaksi yhteiskuntaa, eikä ole oikeastaan ketään, jolle siitä voisi puhua minun kielellä. En ymmärrä sitä, miksi tosiasioiden tunnustaminen on neurotyypillisten mielestä paha asia, vaikka he itse tekevät asioita, joita muka ei saa tehdä. Eli ilmeisesti tietyt asiat on ok, jos neurotyypillinen tekee niitä, mutta jos asperger tekee niin, häntä pitää ehdottomasti alistaa ja kiusata mahdollisimman paljon. Neurotyypilliset tuntuvat pelaavan jatkuvasta vallasta sosiaalisessa hierarkiassaan, ja kun asia otetaan puheeksi, koko hierarkiaa ei kuulemma ole. Neurotyypilliset tuntuvat käyttäytyvän kuin kvanttitietokone, riippuen siitä miten ”mittaus” suoritetaan. Ja varsinkin poikia tuntuu hallitsevan tiukat sosiaaliset normit, ei todellakaan saa olla ollenkaan erilainen. Erilaisilla ei ole mitään arvoa normaalissa yhteiskunnassa. Niin väitetään, mutta se on vale. Näin olen asian huomannut olevan.
Tää keskustelu on jo tosi vanha mutta kommentoin tänne silti. Oon siis 15v tyttö ja oon seurustellu 2 kertaa. Toinen suhde kesti noin 5kk ja toinen suunnilleen 2 viikkoa, mutta säädettiin paljon kauemmin. Mulla ois ollu paljon mahollisuuksii seurustella koska monet on tykänny musta jne, mutta mä ihastun aika hitaasti. Että ei kannata väkisin ettiä ketään, se oikee tulee kyllä sun luo kun on oikea aika :)
Ja mä en tiiä haluisinko seurustella ees tällä hetkellä, koska en oo päässy yli edellisestä ja ei oo ketään sopivaa näköpiiris :)
Oon 12 vuotias tyttö ja oon seurustellu ekan kerran 10 vuotiaana. Se suhde ei kauan kestänyt kun poika muutti, nyt toinen suhde menossa mutta vasta toista kuukautta.
En minäkään ole seurustellut vaikka olen 15-v kaikilla kavereillani on tyttöystävä mutta minulla ei ole!
Olen miettinyt itsekkin monesti saanko ketään koskaan mutta Aina on toivoa löytää joku…
Jokos on kala tärpännyt Asperger 17-vuotias?
Mäkin oon 17-v. poika jolla on aspergerin syndrooma. Itellekin kavereiden ja seurustelukumppaneiden saanti on vaikeaa(+ että oon homo), mutta vaikka haluaisinkin seurustella, en ota siitä mitään paineita. On paljon niitäkin (tunnen ihmisiä) jotka eivät ole olleet edes kiinnostuneita seurustelemaan ennen 20 ikävuotta. Älä stressaa niin paljon siitä.