olen melkein 17v poika ja harrastan kalastusta jonka takia ei ole kauheasti kavereita
olin koulu kiusattu koko ala-asteen ja syyt oli koska olen ollut aina luokkani pienin…
Ja jos olen kalassa mua heitetää pikku kivillä päähän ja kavereita jotka on mun kanssa kalassa on mua nuorempia joten vastuu on mulla …
menin hiljaiseksi ekan tyttöystävän jälkee seiskalla ero otti koville enkä vieläkää ole alkanu puhua…
Voiko joku auttaa
Hei
Olen iloinen, että kirjoitit meille. Sinulla on ollut monta sellaista kokemusta, jotka tuntuvat raskailta ja joista toipuminen vie aikaa. Kiusaamisen osalta haluaisin sanoa sinulle ihan ensin, että kiusaaminen ei ole koskaan kiusatun vika. Ja kuulostaa tosi ikävältä, että kiusaamista ei ole saatu loppumaan heti alkuunsa siellä koulussa. Puhut ala-asteesta, joten onkohan kiusaaminen nyt saatu loppumaan. Jos ei ole, niin kannustaisin sinua puhumaan koulukuraattorin, koulupsykologin tai terveydenhoitajan kanssa. Heitä voi lähestyä myös kirjoittamalla. Nämä samat henkilöt voisivat auttaa sinua myös käsittelemään eroon liittyviä tunteitasi. Kun käsittelee asiaa ulkopuolisen luotettavan henkilön kanssa, niin parhaimmillaan voisit päästä suuntaamaan katseen eteenpäin.
Kalastus on hieno harrastus, on kiva kuulla, että olet löytänyt itsellesi mieluisan harrastuksen. Iloitse siitä. Mutta se mikä kuulostaa pahalta, on tuo kivien heittäminen. Eihän niin saa kukaan tehdä! Vastuu siitä, että sinua satutetaan, ei missään nimessä ole sinulla. Pystyisitkö kertomaan asiasta vanhemmillesi. Jos tunnet nämä kiusaajat, niin vanhempasi voisiva olla esim. yhteydessä heidän vanhempiinsa. Tai voisiko jompikumpi vanhemmistasi tulla mukaasi kalaan? Jos aikuisen läsnäolo voisi rauhoittaa tilannetta.
Jos haluat puhua tarkemmin näistä asioista, niin muistathan, että voit aina kirjoittaa meille Nuortennetin kirjepalvelun kautta.
Olet hieno nuori ja toivon, että asiat muuttuvat parempaan päin.
Lämmöllä
Lasten ja nuorten netin päivystäjä
