Hei, olen 13 v tyttö ja pelkään olevani masentunut. Olen usein surullinen, [osa tekstistä poistettu] elämä menee aina vain huonompaan suuntaan. Suutun tavallista helpommin, itkettää, [osa tekstistä poistettu] Eli paljon masennukseen viittaavia oireita. Epäilen siksi kuitenkin asiaa, että tulee joskus päiviä, jolloin olen iham onnellinen (aika harvoin tosin). Kuten olin kaksi päivää leirillä, niin en ollut surullinen, enkä ehtinyt ajattelemaan oikein mitään. Olenko siis oikeasti masentunut? Puhuin äidilleni hieman asiasta. Hän sanoi puhuvansa koulujen alettua koulu terkalle tai psykologille, mutta ei vaikuttanut ottavan asiaa vakavasti. Jos olen masentunut, mitä teen? Menen yläasteelle uuteen kouluun ja se pelottaa hirveästi. Minua joskus kiusataan muutenkin, pelkään sen pahenevan yläasteella. Kesällä myös vanhempani erosivat. Oireeni ovat pahentuneet tämän kaiken aikana, mutta ne alkoivat about vuosi sitten. Olkaa kilttejä ja kertokaa mielipiteenne asiasta, se olisi hyvin tärkeää minulle! (Ja anteeksi, että viesti on sekava, en jaksa korjailla sitä…)
Tämä on Nuortennetin ylläpidon viesti.
Hei ”Tear”,
Kirjoitit vakavasta asiasta, jonka selvittämiseen tarvitset aikuisen apua. Kannustan sinua puhumaan uudelleen asiasta lähipiirissäsi olevalle luotettavalle aikuiselle. Kouluissa ja oppilaitoksissa tällaisia tilanteita varten on esimerkiksi kouluterveydenhoitaja tai koulukuraattori, jotka osaavat ja haluavat auttaa.
Voit myös soittaa Lasten ja nuorten puhelimeen numeroon 116 111, joka on tämän viikon auki joka päivä klo 17-20. Ensi viikosta alkaen puhelin päivystää arkisin klo 14-20 ja viikonloppuisin klo 17-20 (puhelu on maksuton). Voit myös kirjoittaa Lasten ja nuorten nettiin tai käy tutustumassa nuortennetin sivuilta http://www.mll.fi/nuortennetti/ löytyviin ”aikuisen apua” – teksteihin.
Hei. Minulla on sama ongelma kuin sinulla, mutta vanhempani erosivat jo kun olin vasta täyttänyt yhden. Olen itsekin masentunut ja minua haukutaan päin lärviä. Mutta olen kuitenkin huomannut että kavereiden kanssa olo on helpottanut oloani paljon vaikka en ongelmistani aiemmin ole kenellekkään puhunut. Minä suutun kun joku käskee tekemään jotain ja joskus päästän vahingossa ruman kommentin myös. Mutta sinun on vain osattava pitää viha ja masennus poissa tieltäsi. Luulen kuitenkin että kun kokeilee uusia asioita, ne eivät sen jälkeen enään jännitä niin hirveästi :) Ja onhan sinulla kavereitakin joiden kanssa voit kierrellä yläasteella, ja jos ei ole, voit vain pysytellä perässä ja tehdä uutta ystävyyttä muiden yläastelaisten kanssa ;)
Kiitti vastsuksestas! :) Itse asiasss olo on parenpi nytte, oon työntäny surua pois ja ottanu elämän ilosemmin vastaan. Tämä ero oli toinen ero, oikeat vanhempani erosivat, kun olin 4 ja nyt tuli ero isäpuolen kanssa. Se teki kipeää, sillä on ollut elämässäni kuitenkin 9 vuotta. Tsemppiä sulle ton masennuksen kanssa, tiiän miltä päin lärviä haukkuminen tuntuu, mua on itekki haukuttu päin lärvii :( Pitää vaa yrittää pitää pää kylmänä ja kieli kurissa. Uskon, että tänne kirjoittaminen helpotti hieman :) Sun kannattas puhuu jollekki, tai ees kirjottaa sun tunteita ylös, ettet kasaa niitä. Ne purkautuu muuten ja luultavasti huonolla hetkellä… Ja onneksi paras kaveri on samalla luokalla :) Oon äärettömän huono saamaan uusia tuttavuuksia, kun oon äärettömän ujo ja melkee joka paikassa, minne meen ja saan uusia tuttavuuksia, on kiusaaja, joka kiusaa :/ Toivottavasti sulla on kunnon ystäviä, joiden kaa et vaan vietä hauskaa, vaan voit oikeesti kertoo, jos mieltä painaa jokin :) Hyvää jatkoo sulle! :) ps. Sori kirjotusvirheet, en jaksa oikee korjata niit, ku oon kännykäl :D