Olenkohan masentunut? Avaudun ongelmistani
Joo tää on tällänen pieni avautuminen kun tuntuu etten jaksa enää mun elämää ja tuntuu myös ettei kellään oo aikaa tai halua kuunnella mua. Mut niin mua on kiusattu ykkösestä ja oon nyt ysillä. Mulla on ei oo kauheesti ystäviä ja niillä harvoilla ei oikein oo mulle aikaa tai niillä on omiakin ongelmia. Mun vanhemmilla ei riitä mulle aikaa kauheesti kun mulla on paljon sisaruksia ja aina kun yritän puhuu mun vanhemmille joku sisaruksista tulee siihen säätään tai mun vanhemmilla on muuta tekemistä ja ne vaan työntää mut pois luotaan. Ja mä en jaksa enää mun elämääni ilman apua. En halua kuolla pois, suurin syy siihen on siinä että sitten muut ihmiset joutuu kärsiin mun takia ja mä en koe olevani sen arvoinen. Mä oon alkanu miettii oisko mulla masennusta tai jotain ja oon käynytkin kasilla koulupsykiatrilla ,mut en oo kertonu koko totuutta mielialastani kun koe siinäkin että en oo niin tärkee et muhun pitäis kiinnittää huomioo. Mulla on luultavammin masennuksen oireita mm ruokahaluni on vähentynyt ja saan kuulla kuinka syön liian vähän, nukun huonommin kuin ennen ja olen jatkuvasti surullinen, lisäksi pääni on melkein koko ajan kipea en tiedä johtuuko se mistä.
Tää oli tällänen pieni avautuminen jota kukaan ei varmaan lukenu, mut jos luitte niin kiitos ja kommentoikaa jotain että tiiän että joku vaivautui. Saa myös heittää meuvoja
Puhu vaa rohkeesti, oot varmasti sen arvonen että ansaitset apua,jos sitä haluut:) Jos haluat puhua sun vanhemmille nii voisithan sää esim. kysyä niiltä että millon olis aikaa kahden kesken ja samalla kertoa että sulla on asiaa. Puhu vaan edelleen, sulla on siihen oikeus ja oot arvokas ja hyvä tuollasena!:)
mulla ihan sama……
Säkin oot tärkee!! Suosittelen sun todellakin mennä vaikka jonkun teidän koulun terveydenhoitajan puheille ja kun hän kysyy miten voit ja näin, niin kerro vain rohkeasti mikä painaa… He ovat ammattitaitoisia ihmisiä ja tietävät kuuntelevat sinua. Itsellä kans kokemusta ja suosittelen ottamaan yhteyttä sinne! Mulla ollut masennuksen oireita myös. Tsemppiä sulle, älä luovuta vielä! Vaikka olisikin masentunut, siitä VOI parantua! Äläkä yhtään aliarvioi itseäs! ♡♥ tsemppiä ja rohkeutta sulle!
Hei!
Luin tekstisi ja hämmästyin kuinka paljon pystyin samaistumaan sinuun. Itseänikin on kiusattu ykkösestä asti ja se loppui vasta ysillä kun kiusaajat lähtivät pois. Itselläni on myös sisaruksia ja vanhemmat ovat molemmat työelämässä joten tiedän kuinka vaikeaa kotona puhuminen voi olla.
Kuvailemasi unettomuus, vähäinen ruokahalu, surumielisyys, päänsäryt ja itsesi vähättely voivat olla ensimmäisiä masennuksen oireita. Olisi tärkeää että pystyisit puhumaan tuntemuksistasi kokeneen aikuisen kanssa jotta paha olosi ei pääsisi itämään. On hienoa että olet voinut keskustella koulupsykiatrin kanssa ja toivon että pystyisit puhumaan hänen kanssaa vielä avoimemmin. Voit esimerkiksi kirjoittaa hänelle kirjeen jossa kerrot olostasi ja kuinka koet vaikeaksi puhua niistä hänen kanssaan. Tärkeintä olisi ettet jää yksin olosi kanssa.
Kerrot että harvoilla ystävilläsi ei ole oikein aikaa sinulle. Onko sinulla mitään harrastuksia joista voisit saada uusia ystäviä tai oletko kiinnostunut jostakin uudesta toiminnasta jossa voisit tavata uusia ihmisiä. Tutustuminen tapahtuu melko lailla itsestään joten siitä ei kannata huolestua. Samalla aaltopituudella liikkuvat ihmiset tuppaavat olemaan toistensa seurassa ;).
Toivottavasti osasin auttaa ja voit olla ylpeä että uskalsit kirjoittaa tänne. Muista että ansaitset apua ainutlaatuisena yksilönä. Itse voin suositella lasten ja nuorten puhelinta ja nettikirjepalvelua sillä niissä voit puhua nimettömänä henkilö henkilölle.
Voimia ja hyvää syksyn jatkoa sinulle.
Minuakin on kiusattu ja kiusataan. Oloni on ollut hounompikin ja olen melkein jopa romahtanut. Ja miettinyt itsaria. Joten kaikki kääntyy varmasti hyväksi kunhan jaksat ja yrität. Jos on vaikea puhua vaikkq vanhemmille tai ystäville… Onko kolussasi joku kiva opettaja jolle uskaltaist/voisit puhua. Minulla on tällä hetkellä kaikii hyvin,koska kerroin opettajalle. Kaiki on rauhoittunut mutta en tiedä kuinka kauan on näin. Älä pelkää vaan jaksa,ja ole oma itsesi!!