Oli pitkä aika kun en ajatellut tätä juttua juuri ollenkaan ja olin jo melkeen unohtanut mutta nyt viime päivinä tää on pyörinyt mielessä. Nyt en oikeen tiedä mitä mun pitäis tehdä; kerronko jollekkin vai koitanko vaan unohtaa ja oliko tää edes niin iso juttu.
Kun mä olin iltapäiväkerhossa eli sellanen 1-2 luokkalainen niin siellä oli töissä yks mies. Jälkeenpäin aina kun oon kuullut jonkun kaverin puhuvan tästä tyypistä ne on sanonut että se oli tosi hauska ja kiva tyyppi. Mä kuitenkin pelkäsin aina sitä.
Mä en muista että se olis ikinä koskenut muhun mitenkään sopimattomasti, mutta se usein tuijotti ja tuli tosi lähelle ja käyttäyty tosi oudosti. Muistan sellasen hetken että olin ottamassa jotain yhdestä kaapista ja se oli sillä aikaa tullut seisomaan ihan mun taakse. Sitten kun käännyin niin säikähdin ihan hulluna kun se oli vaan hiljaa siinä mun takana. Se usein niinku ”seuras” mua ja nimenomaan tuijotti ja hymyili silleen jännästi. Ajattelin sillon että se koitti säikytellä mua mutta nyt veikkaan että se oli vähän muuta. Mitä nyt ekaluokkalaisen arviointikykyyn voi luottaa mulla tuli siitä tosi outo fiilis ihmisenä.
Muistan kans että monena iltana itkin etten halua mennä seuraavana päivänä kouluun koska pitäis mennä iltapäiväkerhoon ja se on siellä. En kuitenkaan ikinä kertonut mun vanhemmille tätä syytä. En oikeestaan kertonut tästä ikinä kellekkään.
Oon välillä ajatellut että mitä jos mä vaan kuvittelin tän kaiken. Muistan kuitenkin että joskus kerran joku muukin on sanonut pelänneensä tätä miestä. Ei tää juttu enää paljoo vaikuta mun elämään, mutta ehkä jollekkin toiselle on käynyt sama ja se otti sen raskaammin.
Oon nyt syksyllä menossa lukioon ja lähden siitä koulusta missä hän on IP:ssä töissä. Hän on siellä kuintenki mun tietääkseni edelleen töissä ja eniten mua mietityttää onko se tehnyt tätä samaa muillekkin lapsille kuin mulle. Huolestuttaa niitten nykyisten 1-2 luokkalaisten puolesta. Onko tää sellanen asia mistä pitäis kertoa jollekkin ja kenelle mä voisin kertoa? En usko että pystyisin puhumaan mun vanhemmille tästä enkä halua huolestuttaa niitä. Ennemmin haluisin vaan sinne koululle ja iltapäiväkerholle tiedon tästä ihan varmuuden vuoksi. Tästä on kuitenkin jo jotain 9 vuotta aikaa niin onko nyt jo liian myöhäistä puhua jollekkin? Eihän siitä enää ees ole mulle mitään haittaa, kun en nää sitä ihmistä enää. Ja voi olla että mä keksin tän kaiken. Aattelin kuitenkin kysyä kun alko mietityttää.
Hei emt,
Voit olla ylpeä itsestäsi, että olet luottanut omaan tunteeseesi ja ottanut sinua vaivanneen asian nyt puheeksi. Pohdit viestissäsi, onko epämukavat ja pelottavat tilanteet tämän aikuisen kanssa olleet mielikuvitustasi etkä ole siksi uskaltanut ottaa asiaa puheeksi. Ensinkin haluan kertoa sinulle, ettet ole tehnyt mitään väärää – et silloin ollessasi pieni koululainen etkä nyt isompana ottaessasi asian puheeksi. Olennaista on se, että aikuinen, jonka olisi kuulunut tuntua turvalliselta ja luotettavalta, sai sinut toistuvasti pelkäämään ja ahdistumaan. Vaikka mitään muuta ei olisikaan tapahtunut, tunteesi ja olosi noissa tilanteissa on se mikä merkitsee.
Kerrot huolestasi pieniä koululaisia kohtaan ja samalla pohdit, uskallatko ottaa asian puheeksi kellekään lähipiirissäsi. Miltä asiasta kirjoittaminen on sinusta tuntui? Usein asian jakaminen jollekin keventää jo oloa sekä tuo varmuutta ja rohkeutta kertoa asiasta uudelleen. Voit ehdottomasti ottaa asian puheeksi jonkun entisen koulusi aikuisen, esimerkiksi kuraattorin tai terkkarin kanssa. Voit kertoa samat asiat hänelle tai jopa näyttää kirjoittamasi viestin. Näin vastuu asian vakavuuden arvioimisesta siirtyy aikuiselle ja sinä voit toivottavasti kevyin mielin aloittaa lukiotaipaleesi ja uuden elämänvaiheesi uudessa koulussa. Uskon myös, että vanhempasi toivoisivat sinun jakavan tämän asian heidän kanssaan, sinulla ei ole mitään syytä tai vastuuta säilyttää tätä salaisuutta vanhemmiltasi, sillä et ole tehnyt mitään väärää, et silloin lapsenakaan kun et uskaltanut asiasta puhua.
Jos asia pyörii mielessäsi vielä kesän aikana tai haluat siitä jutella, voit aina soittaa meille Lasten ja nuorten puhelimeen (p. 116 111) tai kirjoittaa chattiin! Olemme läpi kesän joka ilta auki klo17-20 ja meille voit jutella mistä tahansa asiasta nimettömästi ja luottamuksella.
Ihanaa kesää ja tsemppiä lukioon kun sen aika kesäloman jälkeen koittaa!
Lämpimin kesäterveisin,
Lasten ja nuorten puhelimen ja chatin päivystäjä
Kuulostaa ihan kauheelta! Toivon itsekkin ettei muille käy samaa! Harmillista että sulle kävi näin. Toivottavasti tää tyyppi ei enää koskaan jatka tuota.