Siirry sisältöön
OrkkideaSymbolisoiKuolemaa

Hei. Miten teillä menee? Toivottavasti ihanasti. <3
Anteeksi kun häiritsen tälläisellä asialla, mutta mun on ihan pakko purkaa jossain tätä oloa. En kerta kaikkiaan enään kestä. [Osa tekstistä poistettu]
Mun siskokin aina sanoo miten mun pitäis mennä hullujen huoneeseen, ei mulla ole edes kavereita. ihmekkään kun oon niin itsekäs, lapsellinen ja säälittävä. Nykyään mun vanhemmat ei edes luota, että otan lääkkeet. Ne lukitsi kaikki lääkekaappiin ja tuijottaa mua kun mun pitää ottaa ne. Aloitin vasta luokin 1. vuoden, ja mun erityisopettaja sano lukitestissä, että mulla on vakava lukemisenvaikeus, noloa jos kysyy multa. Miks on voin olla fiksu tai/ja kaunis. Miks mun pitää olla säälittävä, psykoottista masennusta sairastava, lukemisenhäiriöinen idiootti? En tuu ikinä olemaan tarpeeksi hyvä missään, [Osa tekstistä poistettu] Vittu sitten vielä mun lempi hahmo on varmaan kuollu, se oli se joka anto mulle halun elää.(Tiedän, tosi tyhmän kuuloista.)

Maailma tuntuu kaatuvan mun päälle, joka kuulostaa niin heikolta. [Osa tekstistä poistettu]

Ystävällisin terveisin,
OrkkideaSymbolisoiKuolemaa <3

Paivystaja Lasten ja nuorten puhelin

Hei ”OrkkideaSymbolisoiKuolemaa”,

Kiitos, kun kirjoitit tänne. Kirjoituksestasi välittyy, että olet voinut huonosti jo pitkään ja voimasi ovat ihan lopussa. Tällaisten vaikeiden ja toivottomien ajatusten kanssa ei pidä koskaan jäädä yksin, ja onkin todella tärkeää, että kirjoitit ajatuksiasi tänne. Moderoin osan tekstistäsi pois, sillä siinä oli kohtia, jotka saattaisivat järkyttää muita lukijoita. Olen kuitenkin lukenut tekstisi kokonaan.

Oli surullista lukea, kuinka sinusta tuntuu, ettet jaksaisi enää elää. Kun voi huonosti ja olo on toivoton, niin silloin ei välttämättä itse pysty näkemään itsessä mitään hyvää tai tulevaisuudessa mitään elämisen arvoista. Se, että on haasteita jossakin, ei ole ollenkaan noloa tai tee sinusta huonompaa. Olet hyvä ja arvokas juuri tuollaisena kuin olet. <3

Kirjoitit, että saat tällä hetkellä apua, mikä on todella hieno asia. Tie kohti parempaa vointia voi joskus olla pitkä ja sisältää niin ylä- kuin alamäkiä. Toivonkin, että et luovuttaisi. Yksin sinun ei kuitenkaan tarvitse pystyä ja jaksaa. Olisikin nyt tärkeintä, että pystyisit auttavalle tahollesi kertomaan ihan rehellisesti ajatuksistasi, sillä silloin he pystyvät auttamaan sinua kaikista parhaiten. Jos ajatuksista ääneen sanominen tuntuu vaikealta, niin voit kokeilla vaikka kirjoittaa ja näyttää tekstin haluamallesi aikuiselle. Kirjoitat ja sanoitat ajatuksiasi nimittäin todella taitavasti!

Synkkien ja itsetuhoisten ajatusten ottaessa vallan on todella tärkeää, että ei jää yksin sillä hetkellä. Silloin voi hakeutua oman läheisen, turvallisen aikuisen puoleen.

Keskustelutukea saa myös 24/7 Mieli ry:n kriisipuhelimesta (p. 09 2525 0111): https://mieli.fi/tukea-ja-apua/kriisipuhelin/

Jos on vaara, että olet tekemässä itsellesi jotakin, niin silloin voi aina soittaa myös hätäkeskukseen (112) tai mennä lähimpään päivystykseen.

Jos haluat jutella nimettömästi ja luottamuksellisesti aikuisen kanssa, niin ilmainen Lasten ja nuorten puhelin (p. 116 111) päivystää arkisin klo 14-20 ja viikonloppuisin klo 17-20. Arki-iltaisin klo 20-24 Nuorten tukilinja päivystää samassa numerossa. Lasten ja nuorten chat päivystää joka ilta klo 17-20. Meille voi kirjoittaa myös nettikirjeen.

Vaikka nyt olo on toivoton, niin apua on saatavilla, eikä yksin tarvitse jäädä. <3

Lämpimin halauksin,
Lasten ja nuorten puhelimen ja chatin päivystäjä

Vastaa aiheeseen: Olisiko tämä viimeinen kerta?

Olethan kohtelias ja kunnioitat muita keskustelijoita. Viestit tarkistetaan ennen julkaisua.


Back to top