Moikka.
Miulla on ollu pienestä asti tosi vakeeta. Äiti ja isi eros ku olin 4v ja en nähny iskää enää usein. Äitin luona meillä oli todella paljon perheväkivaltaa ja olin tosi huonoissa väleissä äitinkaa. Tätä perheväkivalta alko kun olin joku 5v ja loppu kokonaan vasta kun olin 14v. Näistä on jääny miulle tosi pahat traumat. Esimerkiks se näkyy nykyään sillee jos joku vaik tekee vähänkään äkkipikasii liikkeitä miun lähellä säikähän tosi paljo ja joskus oon käyny myös itkemää. Miulle todettiin 4luokalla vaikee masennus joka on ollu jostain 3lk asti. Se on välillä helpottanu mut tullu aina takas. Senkin takia miul on ollu tosi rankkaa elämässä. [Osa tekstistä poistettu] Miul on myös aina ollu ongelmia kaverisuhteissa, tuntuu aina että jään ulkopuolelle. Miun entinen isäpuoli [Osa tekstistä poistettu] ja kuuntelin aina kun ne riiteli. Äiti haukku minuu [Osa tekstistä poistettu] ja sillon olin 5luokalla. Äitinkaa on aina ollu tosi huonot välit ja ei oo koskaan tuntunu että oisin saanu tarpeellista rakkautta ja tuke miun äidiltä mitä ois pitäny. Seki on vaikuttanu paljon minuu itteeni. Miul on myös nykyään tosi paljon syömisenkaa ongelmia. Vihaan itseäni ja omaa ulkonäköä enkä oikeastaan nää itsessäni mitään hyvää. Tunnen oloni yksinäiseksi jatkuvasti. [Osa tekstistä poistettu] 5-8luokalla ja satunnaisesti nyt myös 9luokalla. Käyn puhumassa kuraattorille ja lasten ja nuorten talolla mutta en pysty puhumaa täysin avoimesti, joka on ongelmallista tässä. Tässä tekstissä on vain pieni pala mitä kaikkea elämässäni on tapahtunut, mutta halusin puhua näistä erityisesti.
Moikka!
Kiitos, kun avoimesti ja rohkeasti kirjoitit tänne. Moderoin joitakin kohtia tekstistäsi pois, koska sisältö mahdollisesti olisi saattanut järkyttää muita lukijoita. Olen kuitenkin lukenut viestisi kokonaan.
Olet joutunut kokemaan asioita, joita kenenkään ei pitäisi joutua kokemaan ja on ymmärrettävää, että kokemasi asiat ovat jättäneet jälkensä sinuun. Sinä ansaitset olla hyvässä ja turvallisessa ympäristössä, jossa ei tarvitse joutua kokemaan ja todistamaan fyysistä ja henkistä väkivaltaa. Vaikka nyt olo tuntuisikin synkältä ja toivottomalta, niin sinulla on mahdollisuus kuitenkin voida vielä hyvin. Tie kohti parempaa vointia ei ole aina nopea ja helppo, mutta se, että käyt puhumassa, on jo askel kohti parempaa.
On tärkeää, että traumoihin saa keskustelutukea. Myös masentuneisuus, itsetuhoisuus, syömiseen liittyvät ongelmat ja kaverisuhteisiin liittyvät haasteet ovat aina sellaisia asioita, joiden kanssa ei pidä jäädä yksin. Onkin siis todella hienoa, että käyt puhumassa kuraattorille sekä lasten ja nuorten talolla. Vaikeista asioista voi olla kuitenkin joskus haastavaa puhua avoimesti. Se voi ottaa oman aikansa, että luottamus alkaa ensin rakentumaan ja pikkuhiljaa uskaltautuu avaamaan hieman enemmän asioita.
Vaikka en tunnekaan sinua, niin saan tekstisi välityksellä kuvan fiksusta nuoresta. Osaat taitavasti sanoittaa ajatuksiasi sekä tunnistat, kuinka aiemmat tapahtumat, esimerkiksi perheväkivalta ja äitisi käytös sinua kohtaan, vaikuttavat sinuun. Toivon kovasti, että jatkat edelleen avun saamista ja hiljalleen pystyt puhumaan hieman avoimemmin. Joskus sekin voi jo vähän auttaa, jos pystyy sanomaan, että ei ole pystynyt olemaan täysin avoin. Jos sinulla on mielessäsi jokin tietty asia, mistä haluaisit esimerkiksi kuraattorille kertoa, niin voit kokeilla vaikka kirjoittaa asiasta. Joskus asian kertominen tekstin välityksellä voi olla helpompaa kuin ääneen puhuminen.
Jos haluat jutella nimettömästi ja luottamuksellisesti aikuisen kanssa, voit soittaa meidän ilmaiseen Lasten ja nuorten puhelimeen (p. 116 111). Joskus voi alkuun olla helpompaa harjoitella avoimesti puhumista, kun kuuntelija ei tiedä, kuka soittaja on. Meillä voi tulla juttelemaan myös chattiin tai kirjoittaa nettikirjeen. https://www.nuortennetti.fi/apua-ja-tukea/lasten-ja-nuorten-puhelin/
Vaikka sinusta ei itsestä tällä hetkellä siltä tuntuisikaan, niin muista, että olet arvokas ja tärkeä! <3
Halauksin,
Lasten ja nuorten puhelimen ja chatin päivystäjä