Meidän koti on järkyttävässä kunnossa. Keittiö pursuaa tavaroita. Pöydällä kaikkea roinaa joita ei ikinä käytetä. Äidin puolella lattialla kauheat kasat kaikkea. Eteinen kanssa tavaroista täynnä. Portaiden alla muuttolaatikoita ahdettu täyteen tavaroita joita ei ikinä tarvita mutta ”pakko” säilyttää. Sitten pahin eli olohuone. meillä on L-muotoinen sohva ja sen takana kirjahylly yhdessä toisen seinän ja sohvan välissä on valehtelematta useamman metrin alue joka on vain täynnä kaikkea ÄIDIN roinaa. Siellä on ihan kaikkea. Puolella sohvasta ei voi edes istua kun ei tiedä mitä sieltä löytyy. Munkin huoneen kaapeista yli puolet on äidin tavaroita. Vanhempien makuuhuoneessa äidin puolen sängyn ja seinän välinen tila on täynnä romua. Niiden makuuhuoneessa on lipasto jonka päällä on vuori tavaraa. Pyykkiä on pyykkikori on täynnä ja kun sinne ei mahdu niin lattiallakin on pyykkikasoja. Meillä on joku pyykkikaappikin jossa on varmaan viisi vuotta vanhoja vaatteita joita ei vaan pestä tai viedä minnekkään. En ole ikinä pitänyt esim. kaverisynttäreitä ja aina kun olen vanhemmilta kysynyt asiaa niin ne on vastannut että sitten kun MUN huone on siivottu. Sitten kun se on siivottu niin isä kertoo kuinka häpeää tilannetta, mutta ei ”voi” tehdä asialle mitään, koska ne on äidin. LAPSELLISTA. Jos nyt koulussa sanotaan että luokasta ei lähdetä ennen kuin se on siisti niin kaikki siivoaa kaikkien roskia eikä vaan seiso kun omat on hoidettu. Kavereita on meillä käynyt yhdellä kädellä laskettava määrä. Sukulaisia meillä on käynyt vain kun olen ollut ihan pieni. Viime syntymäpäivänäni mummini soitti ja onnitteli yms. ja kysyi että onko mulla joku kaveri siellä. Sanoin että ei ja puhelun jälkeen aloin itkeä koska tajusin ettei sekään tiedä missä sikolätissä eletään. On aivan järkyttävän kiusallista jos tutustuu johonkin uuteen ihmiseen ja sitten tulee kysymys että kumman luona oltaisiin vapaa-ajalla ja joudun heti sanomaan että ei ainakaan meillä. Ja jos ihminen sanoo että ehkä vaikka seuraavalla viikolla kun olisimme siivonneet ja joudun selittämään tilanteen oikean laidan. Pahin on jos he eivät silloinkaan ymmärrä ja joudun laittamaan kuvan ja he järkyttyvät. Oon aika monesti valittanutkin tästä vanhemmille mutta ei mitään tehdä. Oon pyytänyt joululahjaks SIIVOOMISTA viestin kera jossa oon koittanut selittää miltä tää tuntuu. Mitä mä teen. En jaksa olla täällä. Jos voisi niin ilmottaisin vaikka lastensuojeluun, toisaalta en usko että tää olisi tarpeeksti painava syy sellaiseen.
Hei Pikkupallero,
kiitos paljon viestistäsi. Siitä välittyi koskettavasti, kuinka yhteisen kotinne siisteys vaikuttaa sinuun.
Kuvailit viestissäsi hyvin kotisi tilannetta ja sitä, miten kotinne yleissiisteys on vaikuttanut sinun elämääsi monin tavoin. Kirjeestäsi välittyi myös, kuinka kotinne tilanne on piilossa ulkopuolisilta. Ehkä osa perheenne tuntevista aavistelee, tai ehkä jopa tietää, minkälainen kotinne siisteystilanne on, mutta voi olla, että moni ei tiedä lainkaan, minkälaista arkenne on.
Viestistäsi välittyy selvästi, kuinka kotisi tilanne vaikuttaa sinun hyvinvointiisi. Aloitan siksi viestisi lopusta, kyllä tämä minusta on hyvinkin riittävän painava syy olla yhteydessä lastensuojeluun, jos niin haluat. Voit vaikka lukea heille puhelimitse tänne kirjoittamasi viestin tai kertoa omin sanoin tilanteesta. Löydät oman kuntasi lastensuojelun yhteystiedot kunnan verkkosivuilta. Jos tarvitset apua tietojen löytämiseen, me Lasten ja nuorten puhelimessa, nettikirjepalvelussa ja chatissa olemme apunasi! Voit ottaa meihin yhteyttä ja autamme sinua selvittämään yhteystiedot.
Siisteys on jossain määrin yksillöllinen kokemus. Toisen mieli voi hyvin kodissa, jossa jokaiselle esineelle on oma paikkansa ja siivotaan vähintään kerran viikossa. Toinen taas pitää, kun kotona on hieman sekavuutta ja pieniä sotkuja. Kuulostaa kuitenkin, että teidän kodissanne on kyse erilaisesti tilanteesta. Kuvasit, kuinka kotinne on ollut pitkään siivoton, kuinka tämä on vaikuttanut sinun elämääsi. Myös isäsi kärsii tilanteesta, mutta kokee, ettei voi toimia kodin tilanteen parantamiseksi. Tulkitsen kirjeestäsi, että myös äitisi tietää, kuinka kotinne siivottomuus vaikuttaa sinuun, mutta vanhempasi eivät jostain syystä pysty tästä huolimatta vastaanottamaan kokemustasi ja toimimaan kotinne tilanteen parantamiseksi.
Lapsilla ja nuorilla on monesti rajallisemmin vaikutusmahdollisuuksia omassa kodissa. Mitä sinä ajattelet, olisiko sinun mahdollista tässä asiassa vaikuttaa kotinne tilanteeseen? Voisitko sinä tarttua asiaan ja esimerkiksi pestä pyykkikaapin vanhat pyykit ja viedä kierrätykseen tai kellariin ne, mitä ei enää tarvita? Jos tekisit esimerkiksi kesän aikana joka viikko yhden tällaisen siivousprojektin, saisit kesän aikana kotona noin 10 asiaa korjattua! Ehkäpä myös vanhempasi innostuisivat auttamaan, kun näkisivät, miten hyvältä tuntuu, kun keskeneräisiä asioita viedään loppuun ja siivotaan?
Tämä ei kuitenkaan ole sinun vastuullasi, vaan vanhemmilla on vastuu kodin siisteydestä. Voit myös aivan hyvin olla yhteydessä suoraan lastensuojeluun ja pyytää, voisivatko he auttaa teitä.
Oli hienoa lukea, että olet ollut ystävillesi avoin tilanteesta. Hyvä että tukeudut muihin ihmisiin. Toivottavasti sinun kesääsi mahtuu monia hyviä hetkiä kavereiden ja ystävien kanssa, kyläilyjä ainakin kavereiden luona, kävelyretkiä ja muuta, poikkeustilanteen turvallisuus toki huomioiden!
Me Lasten ja nuorten puhelimessa myös olemme tukenasi, jos haluat. Voit soittaa, kirjoittaa tai chatata meille. Löydät yhteystietomme sivumme chat-palkista tai etusivulta painikkeen soita, chattaa tai kirjoita kautta.
Terveisin,
Lasten ja nuorten puhelimen päivystäjä